30v. mekko

Kaverilla oli perjantaina 30-vuotisjuhlat ja päätin, että nyt jos koskaan olisi hyvä hetki tehdä itselleni mekko. Kerrankin tajusin asian vielä ajoissa ja minulla oli viikko aikaa toteuttaa mekko. Selailin Mekkotehdas aikuisille-kirjaa ja pähkäilin millainen olisi sopiva. Tyyne-malli oli yläosastaan hyvä, mutta alaosan tyllihelma ei ollut minun juttu. 

Teinkin sitten testiversion Tyynen yläosasta varmistaakseni ettei se oikea kangas sitten menisi hukkaan, jos malli ei olisikaan sopiva.

Pidensin helmaa reilusti ja tein M-koon (38-40 mittataulukon mukaan) pienillä saumanvaroilla, koska kangasta ei ollut yhtään isompiin varoihin riittävästi. No ihan jees tuli, mutta kyllä tässä hieman saa vielä salikorttia kuluttaa, jotta tämä nätisti istuu. Eli ensimmäinen tavoitevaate hommattu! 

Vaikka Tyynen malli oli ollut ihan mieluisa, niin kaipasin kuitenkin hieman isompaa kaula-aukkoa mekkooni, joten piirsin Tyynen kaavan muokattuna. Isonsin kaula-aukkoa sekä edestä että takaa ja mallia muutin hieman kulmikkaammaksi.

Valitsemani Nextiilin trikoo oli vain vähän joustavaa.

Vaikkei peplumit enää olekaan suurinta huutoa, niin halusin peplumin tällä kertaa tehdä. Hartiani ja rintakehäni on leveä, mutta lanteita ja peppua minulla ei ole, joten peplumilla saa hieman huijattua leveyttä lanteille. Yhtään hyvää kaavaa peplumiin en kuitenkaan iteltäni löytänyt, joten peplumin muoto piirrettiin vanhan mekkoni mukaan vapaalla kädellä tuosta noin.

Yksityiskohdista ei taaskaan tingitty, vaan letitin kankaan jämistä letin kaula-aukkoa koristamaan ja kultainen ankkurinappi viimeistelemään.

Alaosan halusin tehdä tummansinisestä, jotta peplum-osuus erottuisi paremmin. Myös huono venyvyys ja palautuvuus yläosan materiaalissa pisti vaihtamaan alaosan kankaan toiseksi. Muuten pari istumista ja liikkumista olisi taannut huonon, roikkuvan alaosan loppuillaksi. Alaosan ainoan pystysauman peitin myöskin koristeletin alle.

Koska yläosa oli useasta sovituksesta venynyt tekemisen aikana, pesinkin sen vielä ennen osien yhdistämistä, ettei nyt ainakaan ennen juhlia pesu pilaisi mekkoa.

Olin juuri silittämässä mekkoa torstai-iltana ja kapean rusettivyönkin olin kaapista valmiiksi kaivanut, kun nään puhelimeni ilmoittavan face-ilmoituksen. Juhlien järjestäjä kertoi juhlien olevan pihajuhlat......

Elokuinen kosteus ja istuskelu ulkoteltassa ei nyt ihan ollut se mitä olin ajatellut mekkoani tehdessä. Pari hengitystä ja kirosanaa myöhemmin puin mekon päälle kuvauksia varten ja aloin suunnittelemaan uutta asukokonaisuutta perjantaita varten.

Ja hienostihan se ilta sujui farkuissa, topissa ja naapurilta saamassani liivissäkin. Rusetin hiuksiini sentäs sain itte tehtyä pitsiä leikkaamalla! ;) Mutta hauskaa oli ja se on pääasia, enköhän mä vielä pääse ulkoiluttaan mekkoani. Jos ei muuta, niin ensi vuonna....

Nyt odottelemaan kummityttöä kylään <3

-Tiia

50-vuotislahja

Mistäköhän voisi ostaa lisää aikaa? Tuntuu, ettei ehdi mitään ja aina on hoppu. Reilun kuukauden päästä olisi koulussakin viimeisen näyttötyön esittely ja sen suhteen en ole laittanut vielä tikkua ristiin ollenkaan. Kääk. No ehkä ylihuomenna ajatus selkenee, kun näen opettajaani. Ainakin toivon näin. 

Tässä kuitenkin pitkästä aikaa esillä tuotokseni, jonka tein kyllä jo noin kuukausi sitten. Äitini miesystävällä oli 50-vuotisjuhlat ja me tyttäretkin saimme kutsun ja ehdottoman lahjojen tuonti kiellon. No toki tapoihini ei kuulu tälläisiä kieltoja noudattaa, joten aloin heti pohtimaan mitä antaisin/ antaisimme siskojeni kanssa lahjaksi.

Miehet. Mitä niille voi antaa lahjaksi? Mikään viskipullo tai muu ei sovi tyyliini, vaan halusin antaa jotain itsetehtyä.

Sitten se iski! Tiesin että sankari on kova saunomaan niin mökeillä, kotona kuin kotiinsa juuri ostamassaan infrapunasaunassakin, joten päätin lähteä kokoamaan saunasettiä!

Ensiksi ompelin pellavasta kaksi tyynyä ja kaksi laudeliinaa. Koska kuosi oli kuitenkin hillitty ja halusin jotain uniikkia näihin, niin päätin kirjailla niihin saajan nimikirjaimet ja nron 50.

En ollut koskaan ennen kirjaillut mitään oikein virallisilla kirjailumalleilla, mutta onneksi netistä löytyi hyvät ohjeet eri silmukoihin ja päätin testata. Ja mikäs siinä oli kirjaillessa terassilla aurinkotuolissa. ;) Perfektionistina hieman tietysti häiritsi ettei molemmat J-kirjaimet ollut täysin identtisiä tai ettei numerot ja kirjaimet ollut aivan yhtä leveitä ja korkeita keskenään, mutta käsityötähän nämä oli!

Äitiltäni oli salaa urkkinut, hänen tajuamatta mitään, että sankarin sauna on puulämmitteinen, joten halusin tehdä syttysydämiä lahjaan mukaan. Niiden teossa Poju auttoi mielellään. Ensikisi revittiin munakennoja pieneksi silpuksi ja laitettiin pesuvatiin. Vettä päälle ja annettiin lillua seuraavaan päivään. Kaadettiin liika vesi pois ja muussattiin vanhalla sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. 

Minulta löytyi myös vanhoja piparkakkumuottisydämiä, jotka laitoin huonon pyyhkeen päälle ja aloin täyttämään massalla. Painelin massan tiiviiksi ja samalla liika vesi puristui heti vanhaan pyyhkeeseen. Muotin sai heti otettua varovasti pois ja näin pystyin kerralla tekemään uuniritilällisen sydämiä. Aurinko saikin kuivailla sydämiä sitten seuraavat pari päivää. Ja sitten oli enää vuorossa kynttilänjämien sulatus ja sulassa sydämien pyörittely. 

Syttysydämien teko oli mielestäni mukavampaa kuin -ruusujen, joten näitä aion tehdä kotiinkin tästedes.

Seuraava työvaihe ajoikin minut pellolle. Halusin tehdä saunavastan mukaan pakettiin. Ja esikoisekseni tämä onnistui yllättävän hyvin. Varressa sentäs oikaisin, enkä alkanut risulla sitä sitomaan vaan juuttinaru sai hoitaa sen homman.

Kun pakettiin ostettiin vielä paikallista, Pyynikin panimon olutta, kuuden pullon maistelusetti sekä saunatuoksuja, niin lahja oli valmis.

Lahja oli mielestäni onnistunut ja miehekäs setti.

Tietääkseni myös lahjansaaja oli mielissään.

Juhlapäivänä sää suosi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän. Juhlat oli mukavat ja onnistuneet. :)

Mukavaa heinäkuun viimeistä iltaa kaikille! <3

-Tiia

Kesäinen lahja

Nuorempi tytär sai synttärikutsun luokkakaverinsa synttäreille. Niinpä edessä oli jälleen lahjantekohommia! Mikä tahansa normaali-idea ei kuitenkaan kävisi, kun lahjansaaja oli 8-vuotta täyttävä POIKA! Kääk, tunnen poikien jutut todella huonosti ja mietinkin pitkään mitä voisin tehdä.

Lopulta muistin Nappikauppa Punahilkan kaavan lippalakkiin ( https://www.nappikauppapunahilkka.fi/fi/tuote/ompeluohje-lippalakki-koko-54/vinkit-ja-ohjeet/ompeluohjeet ). Kyseisellä kaavalla olen tehnyt hattuja jo useempaan otteeseen ja omat lapset on hatuista kovasti pitänyt.

Kankaaksi valitsin aina yhtä turvallisen farkun. Farkku kun harvemmin on kenenkään inhokki. Kangas on kierrätetty siskoni vanhoista farkuista.

Testailin lakkia sekä pienipäiselle tyttärelleni että isopäiselle 3,5vuotiaalle pojalleni. Pojalle hattu oli sopiva, joten jätin koon siihen. Kuulemma hieman oli reilu ollut, eli ilmeisesti saajakin on pienipäinen.

Pelkästään hattuun ei tarvinnut lahjansaajan tyytyä vaan tein hatulle kaveriksi sortsit. 

Sortsit takaa.

Sortsien kangas on uusi, juuri tilattu Pehemiän Vanhat autot- luomutrikoo. Tilasin tämän metrin palasen Pojulle, mutta vastaanotto oli tympeä. Kankaassa ei ollut yhtään Escorttia, joten sillä "ei tee mitään". Ajattelinkin sitten, että laitetaan se eteenpäin, kun minusta kangas oli mehevä!

Taskut puolestaan tein farkun jämistä ja siksi etutasku on enemmänkin koriste. Housujen kaavana toimi Ottobren Odakota ( 1/2012). Kyseistä kaavaa olen useasti käyttänyt ja se on mielestäni nopea ja hyvä. Nyt tein capri-mittaisena. Lahkeisiin laitoin kiristysnauhat, niin saa sitten pitää joko suorana tai pussittavana. Vyötäröllä on kuminauha ja koristeena nauhat.

Fazerin sininen sopi hyvin tähän siniseen lahjaan.

Tytär toimi jälleen sovitusnukkena ja haukkui capri-mitan täysin. Hänen mielestä sortsien pitäisi olla paljon lyhyemmät. Selitin, että pojilla sortsit yleensä on polviin tai yli, eikä mitään minisortseja. Pari tuntia myöhemmin tytär tuli luokseni ja pyysi, että tekisin hänellekin capri-mittaiset housut. ;) Lupasin tehdä, jahka saan edelliset, keskeneräiset projektit valmiiksi.

Eilen käytin nelisen tuntia ompeluhuoneen ja sen yhteydessä olevan vaatehuoneen siivoamiseen. Nyt sormet syyhyää päästä ompelemaan siistiin huoneeseen!! Elikkäs adios.....

- Tiia

Viimeinen oljenkorsi

Mennyt viikko oli kyllä taas näitä viikkoja, jolloin tuntu ettei ehdi puoliakaan siitä mitä pitäisi ehtiä! Perjantai-iltakin meni vanhempainyhdistyksen hommissa koululla. 

Lauantaina suuntasimme aamusta mieheni mummulle Jämsään. Onneksi ainaisesta matkapahoinvoinnista huolimatta sain menomatkalla tehtyä työjuttuja koko matkan ajan. Tulomatkalla kuuma sää kuitenkin voitti pahoinvointirannekkeet eikä töiden teosta tullut enää mitään.

Lastemme isomummun talo on kertakaikkisen hurmaava.

Kotona sain kuitenkin pidettyä itseni työpuuhissa ja sain kuin sainkin kaikki työhommat tehtyä. Iso kivi vierähti hartioilta, kun tiesin että nyt ei tarvitse kuun viimeisenä päivänä istua paniikissa koneella.

Tänään siivosin ja tein muutkin rästihommat aamusta pois, jotta pääsisin ulkopuuhiin, kun olisin ensin hakenut vanhimman tyttären partioleiriltä Teiskosta.

Terälahden ohi ajaessamme huomasin Salea vastapäätä kirpputorin ja sovimme poikkeavamme siinä paluumatkalla. Olin juuri torstaina nähnyt kyseisen kirpputorin mainoksen Teisko-Aitolahti-lehdessä.

Syy miksi olin kiinnittänyt kyseiseen ilmoitukseen erityisesti huomiota, oli se että mainos oli sijoitettu omani ylle!

Kirpputori oli siisti ja tilava. Tavaraa löytyi monenmoista leivonnaisista, vuohenjuustoon ja lihatuotteisiin, käsitöistä normaaliin second handiin. Kiina-kama onneksi puuttui valikoimista.

Vaikka ennakkoasenne oli hieman epäileväinen sen suhteen löytyisikö mitään sopivaa, usein kun maaseutukirppikset on täynnä "mummokamaa", niin kyllä sekaan sopi ainakin nyt paljon sopivaakin.

Mukaan lähti lopulta kaksi paitaa itselle ja kaksi nuoremmalle neidille. Vanhempi tytör sai housut. Kaikki maksoi yhteensä 14€. 

Jokunen tavara olisi mukaan lähtenyt vielä, jos hinta olisi ollut matalampi. Hintataso oikeestaan jopa yllätti hieman, olen tottunut Kangasalan ylitarjonnassa siihen että tuotteita myydään välillä todella edullisesti. Ja itse kun myyn niin haluan aina eroon tavarasta ja tärkeintä on, että kotiin kannetaan mahdollisimman vähän tavaraa takaisin.

Mutta palvelu oli hyvää ja poikkean varmasti kirppikselle uudestaankin kun siellä päin liikun. Josko meidän avokupla vaikka saataisiin ajoon, niin sillä olisi mukava pistäytyä Terälahdessa....

Nyt kannustamaan Suomi voittoon!

-Tiia

Farkut

Ostin syksyllä hyvännäköisen kaavan farkkuihin. Kangaskin oli ostettu Eurokankaan palalaarista. Enää toteutus uupui. Aloitus kesti ja kesti, kunnes siskoni ilmoitti, että juhlistettaisiin vähän hänen poikaystävänsä synttäreitä. Silloin keksin, että nyt jos koskaan pitäisi farkut pyöräyttää.

Nainen, jolta kaavan ostin sanoi olevansa kokoa 36, mutta lihaksillailla jaloilla varustettu. Itselleni ei tätä nykyä yleensä 36 farkut mahdu, joten hieman jännäsi miten farkut mahtuisivat.

Kuitenkin heti ensi sovituksessa kävi ilmi, että pienentää pitäisi ja paljon! 

Jouduinkin tekemään monen monta pienennystä, että farkkujen takapuoli istui omaan, hyvin littanaan persukseeni. Samalla monimutkainen leikkauskin pepun kohdalla hieman kärsi.

Saumoihin lisäilin pyöreitä niittejä koristukseksi.

Mutta lopulta sain housut istuviksi! Oman versioni tein korkealla vyötäröllä, koska en pidä nykyään matalista housuista.

Koska vyötärö oli korkea, halusin eteen jotain nättiä ja päädyin laittamaan helmineppareita rivin eteen.

Jos joskus vielä päädyn käyttämään samaa kaavaa, niin pienennys tarvitsee kyllä tehdä ennen kaavan uudelleen käyttöä. Oli valmiiden housujen pienennys sen verta hankalaa, kun paloja oli niin monta. Muuten projekti oli kyllä mukava. 

Vappu onkin mennyt ulkopuuhissa ja tänään onneksi sää suosikin koko päivän!

Maltoin kuitenkin pyöräyttää pari ciabattaa, herkkuvoita ja ketsuppia ruokapöytään. Teki niin kovasti jotain hyvää ruokaa mieli. Ketsupista en juuri perusta, mutta itse tehtynä sekin oli kyllä niiiiin herkullista!

Mukavaa toukokuuta kaikille! Toivotaan, että se toisi kesän tullessaan.....

-Tiia

Keppihevonen

Keppihevosbuumi on nyt yltänyt meillekin asti ja nuorempi neiti halusi ehdottomasti oman kepparin. Ohje löytyi onneksi näppärästi Mekkotehdas- kirjasta ja neiti ryhtyi tuumasta toimeen samalta istumalta.

Hän piirsi kaavat itse ja ompeli koneompeleet myös itsekseen. Minä vain vahdin vieressä. Kangas on Tildan villakangas, jonka tilasin Kankaita.com -verkkokaupasta samaisen neidin ponchoon vuosi takaperin.

Suitset ompelin mummultani saamasta vanhasta lakananauhasta ja korvansisus sekä kepinsuojus on myös tilkkulootan sisältöä. Harjaan sai puolestaan tuhottua langanjämiä ja silmiin mummoni vanhoja nappeja.

Huomenna Anita, kuten tytär on hevosensa nimittänyt, lähtee koululle tapaamaan muita keppareita.

Tilkkujen tuhoaminen jatkui, kun keksin ommella vanhempainyhdistyksen kevättapahtumaan arpajaisvoittoja.

Pari keväistä pipoa pyöräytin mustavalkoisista trikoista. Molemmat trikoot on hautunut kaapissa jo pitkään ja odottanut käyttötarkoitustaan.

Pikkutilkut puolestaan saivat uuden tehtävän hernepusseina. Ompelin kymmenen hernepussia trikootilkuista....

sekä pehmokopan, johon niitä voi heitellä ja jossa hernepusseja on helppo säilyttää.

Pakkasin hernepussit ja säilytyskopan ihanan ruttuiseen pahvipussiin ja pipoille löytyi sattumalta sopivat sellofaanipussit kaapista.

Saas nähdä kelle nämä lauantaina lähtee. Myös firmani, kotisiivouslahjakortin laitoin arpajaispalkinnoksi.

Juuri kun olin aloittanut tekemään Pojun kevätvaatetusta, niin tytär toi kaverinsa synttärikutsun tullessaan koulusta. Joten synttärilahjahommia oli luvassa jälleen. Onneksi kepparibuumi helpotti lahjan keksimistä huomattavasti ja tarkistettuani synttärisankarin äidiltä ettei kotoa jo löydy useampi keppari, päätin tehdä keppihevosen lahjaksi. Mekkotehdas- kirjani on kuitenkin lainassa tädilläni, joten ohje piti löytää muualta. Pinterestin loputon ideamaailma pelasti tilanteen nopeasti ja löysin sieltä kivan yksisarvisen kaavan ( http://www.liveitloveitmakeit.com/2014/11/make-it-unicorn-hobbyhorse-with-pdf.html?m=1 ). 

Sattumalta minulta löytyi juuri saman väristä huopaa kuin ohjeessa oli käytetty.

Yksisarvinen valmistui nopeasti jahka kaavan suurennokset olin hoitanut. Vapaalla kädellä piirtäminen, pieni suurennoskin on minulle mahdottomuus. 

Keppi löytyi isännältä tallista ylimääräisenä. Hioin kepin pinnan kevyesti ja maalasin sen maalinjämillä.

Sunnuntaina on juhlat, joten vielä ei ole tietoa onko lahja mieluisa vaiko ei. Toivotaan parasta!

Mukavaa viikonlopunodotusta <3

-Tiia

Kesäreppu lahjaksi

Nuoremmalla siskollani oli synttärit viikko sitten ja juhlistimmekin niitä viime perjantaina. En ollut kysynyt siskoltani synttärilahjatoivetta, kosks halusin yllättää hänet jollain itse tehdyllä.

En kuitenkaan keksinyt mitään sopivaa lahjaa. Mikään kaapissa oleva kangas ei näyttänyt häneltä ja mitään en enää olisi ehtinyt tilaamaankaan. Yhtäkkiä sain idean! Olen jo pitkään haaveillut kesärepusta itselleni, joten päätin tehdä siskolleni repun. Kaavan löysin Pinterestistä ja kangas oli kirpparin kahden euron verho. Verho sattui olemaan juuri lemppariväreissäni, paksuilla sinivalkoisilla raidoilla! Mutta mitä sitä ei isosisko pikkusiskolleen antaisi.

Kaava oli hyvin selkeä ja ohjeet olivat lyhyet ja ytimekkäät, joskin englanninkieliset (http://aggelicat.blogspot.fi/2013/03/making-backpack.html?m=1 ). Reppu oli suhteellisen nopea tehdä ja sain sen valmiiksi juuri synttäreitä edeltävänä päivänä.

Yksityiskohdat on tunnetusti tärkeitä töissäni.

Hieman jännitti mitä siskoni olisi repusta mieltä, mutta onnekseni hän oli juuri ollut ostamasa reppua itselleen!

Repun vuori on valkoista puuvillakangasta ja kankaiden välissä on vahvike pitämässä reppua ryhdissä.

Testissä reppu oli toiminut hyvin, mutta nepparia tarvii vielä säätää. Harmi, kun en itse ehtinyt reppua testaamaan ennen sen antamista lahjaksi.

Repun nyörin letitin nahkasuikaleista...

...ja kiinnitysmekanismi on mummuni käsilaukusta. Harmittaa, kun en näitä enempää ottanut mummoni muutossa talteen.

Seuraavaksi tarvisi vielä tehdä itsellenin reppu. Ideoita kyllä on, mutta toteuttaminen puuttuu ja viivästyy...

Sain kuitenkin facen ompeluryhmän mekkohaasteen innoittamana tehtyä itselleni siskoni juhliin mekon.

Mekon kaavan piirsin itse ohjeiden mukaan. Paksu trikoo vaati kuitenkin monen monta kavennusta ennenkö se oli sopiva. Lopputulos oli kuitenkin mieleinen! 

Nyt yritän saada edes yhden ompeluksen tehtyä yksin kotona ollessani. Eilimen iltapäivä ja ilta kului koulutehtävän parissa.

Mukavaa pääsiäistä kaikille! <3

-Tiia