Kylmyyttä vastaan

Kun ilmat viileni ja syksy koitti, niin kaiken lämpimän ompelu on ollut nyt ihanaa. Olin joskus ottanut kirjaston Tilda-kirjasta talteen ponchon ompeluohjeen ja päätinkin sitä testata aiemmin tilaamiini villakankaisiin.

Poncho on tehty lastenkoolla 60x60cm ja neiti on n.130cm pitkä.

Pienemmän neidin ponchoon on käytetty nimenomaan Tilda-villakangasta, jonka viimesen palan tilasin jostain nettikaupasta. Kuvassa väri ei ole niin kauniin vaalea minttu kuin mitä luonnossa. 

Kokosin ponchon ennen ensimmäistä sovitusta, mutta sovittessa neiti valitti sen pistelevän vaikka olikin paita välissä. Päädyin siis tekemään vuoren ponchoon, jottei pistele. Vuoreksi valitsin valkoisen pehmeän kankaan, mutta tämä valinta osottautui huonoksi. Huono, joskin käyttämätön kangas repesi parin käyttökerran jälkeen, joten vuoren vaihto on edessä jo.

Reunaan piti ohjeessa laittaa kangaskaitale, mutta minä korvasin sen pitsillä, koska se oli minusta söpömpi vaihtoehto. Pitsi on ommeltu ala- ja yläreunastaan kiinni kankaaseen, joten se ei rypisty käytössä.

Rintaan tein samasta pitsistä vielä kukkasen, kun neiti niin halusi.

Vanhemman neidin poncho on kauhean ryppyinen kuvassa. Pahoittelut siitä.

Vanhemmalle neidille tein ponchon niin isona kun kangaspalasta pystyin, eli noin 63x63cm kokoisena ja neiti on noin 150cm pitkä. Tässä kankaana toimi kankaita.comin paksujen kankaiden yllätyspussista tullut kangas ja vuorikankaana Jyskistä ostettu halpisvelour.

Jälleen mummun pitsivarasto hupeni, kun ompelin tähänkin kangassuikaleen tilalle pitsireunan. 

Tähän ponchoon riitti koristukseksi kaulukselle suuri nappi, joka myöskin on mummun peruja. Monen litran lasipurkin tyhjentäminen ja nappien valitseminen on lapsista, ikään ja sukupuoleen katsomatta, aina yhtä hauskaa.

Seuraavana päivänä ponchot laitettiin heti päälle ja ne keräsivät paljon ihasteluja. Itsekin oikein harmittelin ettei kankaanjämistä taida riittää minulle ponchokangasta, oli ne niin kivan näkösiä. Ja mikä parasta, mahtuvat monen päälle. Minulla kun tuppaa oleen ongelmana se, ettei paksun paidan päälle mahdu mikään takki.

Koska kerrankin oli taas puhtia ja aikaa ommella lisää, niin seuraavaksi työksi päätin kokeilla tumppujen tekoa trikoosta ja fleecestä! Olin nähnyt face-ryhmässä niitä monen tekevän ja siellä törmäsin helppoon kaavaankin ( http://sanijaella.blogspot.fi/2014/03/lapaset-ja-niihin-kaava.html?m=1 ) Tein aluksi kaavan ohjeen mukaan ja muokkasin sitten sitä jokaisen käteen sopivaksi, kaventamalla, pidentämällä, pienentämällä ym.

Niinpä syntyi neljät tumput, kolmet tähtikuosiset ja yhdet kirsikkakuosilla. Kaikissa trikoota päällä ja fleecesisus, juuri passelit tälle säälle ja vanhemmille, jotka ei enää leiki kuraleikkejä. Jokainen sai itse valita tilkkukopasta kankaan ja tämä onkin mitä loistavin keino tuhota tilkkuja. Aion ehdottomasti tehdä näitä lisää!

Neljännet tumput tein eskariin/ilttikseen lainatumpuiksi. Idea lähti siitä, kun nuorempi neiti oli unohtanut hanskat eräänä päivänä ja eskaritäti oli joutunut luopumaan omistaan, jottei meidän neiti palelisi. Kiittelin kovasti tuttua tätiä ja hän sanoi vain tehneensä työtään, mutta ei moni olisi omiaan antanut lasten leikkeihin. Joten, ettei vastaisuudessa tarvi eskaritädiltä hanskoja lainata, niin tein ihan varsinaiset lainatumput eskariin/ilttikseen, niin ei palele unohtelijoiden näpit. Tekstin avulla eskarin täditkin tunnistaa mitkä tumput on eskarin omaisuutta.

Mutta nyt työn pariin.....

-Tiia

Mielikuvituksellisia laukkuja!

Sain naapurilta haasteen suunnitella hänelle firman konsernipäivään jotain foliosta. Ainoat säännöt oli, että folioo oli oltava ja mieluiten ei rintaneulaa, kun siihen varmasti moni päätyisi.

Koska foliosta ei juuri vaatteita viitsi tehdä, niin sen oli oltava asuste. Pari päivää siinä pohdin mitä tekisin, kunnes keksin ettei folion kestävyys olisi laukussa ongelma, kun peittäisin sen kristallimuovilla! Tein pintapuolisen suunnitelman ja hyväksytin sen naapurilla. Sain vihreää valoa toteuttaa kirjekuorilaukun.

Hihnan päätin tehdä kahvipaketin sisuksesta ja tölkinrenkaista, jotka oli juuri sopivan värisiä folion kaveriksi.

Laukun tein kristallimuovista, jonka välissä on folio. Folion rypistelin ja suoristelin kauttaaltaan, jotta pinnasta tulisi elävä. Jännä efekti on, kun pinta näyttää röpelöiseltä, mutta kristallimuovipinnan ansiosta onkin täysin sileä. Lukko on myös kierrätetty vanhasta käsilaukusta. Se on kiinnitetty useempaan kerrokseen, jotta on tarpeeksi tukevasti paikoillaan. Lisäksi laitoin teippiä vähentämään magneetin tehoa. Kaikki saumat teippasin läpinäkyvillä teipeillä litteiksi sisäpuolelta.

Laukkuun piti mahtua ipad, joten ihan pieni ei saanut olla. Laukun alakulmat onkin ommeltu poikkisaumat, jotta laukkuun on saatu tilaa lisää.

Koristeeksi tein vielä kolme kukkaa. Kukat on tehty pelkästä foliosta, ainoastaan leikkaamalla ympyrät kristallimuovista tukemaan kukan ompelukohtaa. Keskustaan on laitettu ompelulangalla helmiä.

Viime perjantaina laukku pääsi viimein käyttöön ja oli kerännyt kehuja työkavereilta! En sitten muistanut kysyä mitä muut oli keksinyt....

Lauantaiksi tarvittiin vähän eri tyylistä laukkua, kun vanhimman neidin kaverilla oli synttärit. Heidän luokan tytöille on sovittu jokaiselle eniten kuvaava My Little Pony- hahmo ja synttärisankarin hahmo on Rainbow Dash. Minun tehtäväksi määrättiin tehdä laukku tällä teemalla.

Koska kyseessä oli vanhin neiti, niin mitään taiteilijan vapauksia en saanut vaan kaikki piti olla juuri niin kuin neiti halusi.

Lidlin viiden euron leimasin pääsi testiin ja hienosti toimi. 

Kankaaksi oli siis pakko ottaa Rainbow Dashin oikean värinen kangas, joka ei todellakaan ollut sopiva tähän. Mutta onneksi löysin mummuni jemmasta jotain tukimatskua ja sain laukun ryhdikkääksi.

Koristeeksi tuli Rainbow Dashin söpöysmerkki, joka on piirretty ja väritetty Ikean kangastusseilla.

Hihna piti aluksi tehdä myöskin sinisestä, mutta se olisi ollut armottoman tylsä, joten ehdotin söpöysmerkin väreihin sopivista kankaista tehtyä lettinauhaa. Idea kelpasi neidille ja niinpä toteutin sen. Hihna jatkuu sivuille alas asti.

Laukun sisälle sujahti perinteinen vaahtokarkkipussi muotoa tuomaan. Ja saaja oli kuulemma tykännyt laukusta ja kävi siitä vielä instgramissa kuvan alka kiittämässäkin.

Viikkoon en ole mitään ehtinytkään ommella, mutta huomenna on kyllä saatava ommella jotain. Kädet syyhyää päästä tekemään muita kuin firman juttuja.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

-Tiia

Syksyn viileyttä vastaan

Kun sää kylmeni, tuli himo tehdä jotain pehmeää ja lämmintä. Kirjaston Ottobreesta osui vielä sopiva kaava silmiini, niin sehän oli siinä. Halusin ommella Pojulle lämpimän hupparin.

Kangas tuli Kankaita.comin yllätyspussista, joka sisälsi nimenomaan paksuja kankaita. Oikeasti ehkä tarkoitettu vuoreksi johonkin, en ole varma, mutta minusta pinta oli ihanan eläväinen ja halusin siitä neuletakin.

Kaava oli nimeltään Hunstman ja vetoketju oli se mihin rakastuin eli se tulee vinoon eteen. Sen lisäksi että se on kivannäköinen, se on myös lämmin koska toinen etureuna menee toisen alle.

Merkki piti saada rintaan takkia piristämäön ja siihen valikoituikin isäni paidan vanha merkki. Joka selvästi oli mieleinen Pojulle. 

Koska päällä oli mahdotonta saada takista selkeää kuvaa, niin räppäsin vielä tasokuvan jahka herra takistaan luopui.

Juuri sopiva koko oli ja Poju tuntui takista pitävän. Ainoastaan kaulasta tuntui hieman pistelevän kangas, mutta se korjaantui kaulahuivilla.

-Tiia

Mainostusta: Kotisiivous Zippara

Muokattu: yksi kuva päivitetty

Harvemmin täällä varsinaisesti mitään firmaa mainostan, mutta nyt kun on oma lehmä ojassa niinkin paljon, että itse olen firman perustaja, niin tämä sallittakoon.

Elikkäs olen vuodesta 2008 tehnyt päätyökseni kotisiivouksia. Tykkään työstäni, koska mikään työpäivä ei ole samanlainen kuin toinen ja saa olla liikkeessä. Keväällä, kun töihin paluu alkoi lähenemään mietin etten kyllä halua siihen samaan rumbaan kuin aiemmin, jolloin ei ikinä tiennyt mitä asiakkaita viikolla tulisi ja kuinka päivät venyisi tai lyhenisi yhtäkkiä. Toki tässä työssä sairastumisien takia tulee välillä paljonkin peruutuksia asiakkailta, mutta oli ikävää olla se viimeinen, joka niistä kuuli. Aamulla luulit tulevasi koko päiväksi töihin ja työpaikalla kuulit, että tunteja olisi pari. Ja koska palkka oli tuntipalkkapohjalla, niin suuret peruutusmäärät vaikuttivat heti tuloihin. Epätietoisuus ei myöskään sovi perfektionistiselle luonteelleni yhtään, minä kun olen tottunut suunnitelmaan menoni ja viikkoni etukäteen.

Toinen seikka, mitä en voinut isossa siivousfirmassa sietää oli se, kun menit asiakkaalle ja hän sanoi että "kiva juttu kun tänään pestään se sauna" ja itse et ollut kuullutkaan sellaisesta suunnitelmasta. Eli tiedon siirtyminen asiakkaalta pomon kautta meille siivoojille ei läheskään aina ollut varmaa. Myös vaihtuvat siivoojat toivat joillekin asiakkaille päänvaivaa.

Joten parempaa ratkasua asiaan ei ollut kuin ryhtyä itse, toiminimellä tekemään siivouksia. Näin pystyn itse vaikuttamaan työmäärään ja tiedän mitä tulen tekemään ja koska. Ja asiakas tietää aina kuka on tulossa siivoamaan. 

Joten, kun etsitte ammattitaitoista kotisiivousta Tampereen tai Kangasalan alueella, niin ottakaa yhteyttä. Sähköpostiosoite on info@kotisiivouszippara.com ja puhelinnumero on 050 4659444 . Nettisivut on vielä pahasti kesken, mutta nekin löytyy osoitteesta www.kotisiivouszippara.com

Laitan alle vielä facebookistakin löytyvän hinnaston ja palvelukuvaukset.

Muistattehan kotitalousvähennyksen! Lisätietoa siitä löytyy osoitteesta: 

https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys

Jos jotain kysyttävää herää, niin rohkeasti vaan kysymään yllä näkyvästä numerosta tai sähköpostitse.

Mutta nyt mainokset sikseen ja ompelun pariin....

-Tiia