Hyvää tätä vuotta kaikille, minulla onkin ollut luvattoman pitkä tauko kirjoittelun suhteen. Töissä kun joulu on hyvin kiireistä aikaa aina. Nytkin myin jouluviikon loppuun jo kuukausi ennen aattoa. Mutta mukavaa kuitenkin, että on töitä, vaikka lisää asiakkaita toki mahtuu kalenteriin vielä. Eli, jos Tampereen tai Kangasalan alueella kaipaa kotisiivousta, niin ottakaa vaan reilusti yhteyttä Kotisiivous Zipparaan ( www. kotisiivouszippara.com ) . Mutta se siitä mainostamisesta taas ja takaisin asiaan.
Vaikka töitä tosiaan viime kuussa riitti, niin sain kuin sainkin joululahjat tehtyä jo monta päivää ennen aattoa valmiiksi. Tänä vuonna lahjat olikin pääsääntöisesti kaikki itse tehtyjä ja monet vielä kierrätysperiaatteella.
Olin aiemmin viime vuonna saanut mummultani piisamiturkiksen. Turkis oli ollut nilkkapituinen takki, mutta mummuni oli keksinyt muuttonsa jälkeen, ettei hän enää käytä kyseistä takkia. Niinpä hän leikkasi koko selkäkappaleen irti takistaan ja laittoi sen penkinlämmikkeeksi terassin tuolille. Minä meinasin pyörtyä kuullessani mitä takille oli tapahtunut, mutta hänenhän takki oli, joten eipä minulla siihen ollut sanottavaa. Kuitenkin takin jämät halusin pelastaa, ennenkö mummu silppuaisi ne johonkin tarkoitukseen.
Turkis oli mielestäni kaunis ja pitkään mietin mitä voisin siitä tehdä. No lopulta päätin, että nyt koitetaan tehdä siitä liivi, meni syteen tai saveen. Onneksi rahallisesti en mitään menettäisi. Mittasin etukappaleen pituuden ja mietin mistä kohtaa takin etuosa pitäisi panna poikki, jotta siitä saisi taakse uuden kappaleen ja riittäisikö tämä mitta. Mitta riitti juuri ja juuri vyötärölle asti. Joten leikkasin molemmilta puolilta edestä alhaalta kappaleet pois ja nämä yhdistämällä tekisin uuden takakappaleen. Palojen yhdistäminen ei sinällään ollut hankalaa, vaan hankalinta oli saada liivi istumaan olkapäiltä, koska nyt takakappale ei alkaisi siitä, mistä se normaalisti alkaisi.
Viisi iltaa käsin ommeltuani ja monen monen sovituksen tehtyäni liivi oli valmis. Ja vaikkei käsialani käsinompelussa järin kaunis olekaan, niin onneksi kaikki saumat jää joko karvan alle piiloon tai vuorin puolelle. Olin todella tyytyväinen liiviin ja olenkin sitä käyttänyt aina kun on ollut sopiva sää.
Takista jäi muokkauksen jäljiltä hihat ylimääräisiksi. Kyseessä oli vanhat muhkeat hihat, joista heti mielessäni suunnittelin tekeväni muhvit. Toisen muhvin teinkin joulukuun alussa, koska sen halusin antaa lahjaksi naapurilleni.
Muhvin rusetti on toisen kaverini hääpuvusta ja koru puolestaan on lahjansaajan. Hän joskus sen minulle antoi ja sanoi, että jos vaikka keksit jotain käyttöä tälle hajonneelle korulle. Ja minähän keksin.
Oma muhvini on vielä täysin ajatustasolla, mutta ehkä jossain vaiheessa...
Turkis ei ollut ainoa takki, jonka sain vuoden aikana. Myös tätini ilmoitti kerran, että hänellä olisi vanhoja takkeja, jotka saan halutessani. Sen enempää kyselemättä lupasin ottaa ne vastaan. Takkeja oli neljä, musta, hyvin vanha, ilmeisesti isomummuni turkistakki, joka on hyvin hauras jo ja vaatii korjausta ja muokkausta monestakin kohtaa. Tämä takki odottaa kohtaloaan vaatehuoneessa edelleen. Toisin kuin vanha miesten, konjakin värinen nahkatakki.
Tämä oli suomalaista tekoa, mutta malliltaan tietysti kaikkea muuta kuin nykyaikanen. Nahka oli kumminkin hyvälaatuista ja -kuntoista, joten päätin että jotain tästä on tehtävä.
Lopulta, hyvin pienin muokkauksin takista tuli laukku anopilleni. Idea laukusta lähti, kun näin anoppini käyttävän töissä tekemääni kangaskassia. Ja niinpä joulupukin pakettiin käärittiin anopille uusi laukku ja Fazerin sininen suklaa. Myöhemmin kuulin, että laukku oli ollutkin hyvin mieluinen anopilleni ja mitä luultavammin siis päätynyt käyttöönkin.
Näiden lisäksi sain kaksi kelsiturkkia. Molemmat isokokoisia, toinen vaalea ja toinen tumma. Tumma odottaa lähes kokonaisena vielä työstöään, mutta vaalea muuntui tumpuiksi! Isosta takista sain tehtyä neljät lapaset. Kaavana käytin tyttäreni vanhoja hennesin alelaarista aikanaan ostettuja tekokelsiturkkihanskoja. Niiden koko oli sopiva aikuisellekin, mutta kyseiset hanskat oli kylmät ja helposti kastuvat. Kaavana ne kuitenkin toimivat loistavasti ja tytär saikin yhdet valmistuneista tumpuista. Yhdet meni tädilleni, jolta takit sain ja loput meni lahjaksi.
Jokaiset lapaset olivat erilaiset. Tyttäreni halusi pelkän napin koristukseksi ja tädilleni tein tumput sopivasti koristesauman kohdalta. Siskoni sai rusettitumput ja kaverilleni meni pitsiraidallinen. Jälkikäteen sain kuulla, että tumput oli päässyt käyttöön ja oli oikein sopivat ja lämpimät. Kaverini poikaystävä oli kuulemma ollut kateellinen, kun hän ei saanut kelsitumppuja. Lupasin harkita, josko tekisin hänelle tummasta takista tumput.
Paketteihin lähti täytteeksi myös piparminttu-kuorintavoidetta, jota siskoni kanssa innostuimme tekemään sekä korumaisia heijastimia. Heijastimetkin oli uniikkeja eikä kahta samanlaista valmistunut. Siskoni hihasta olen heijastimeni jo bongannutkin, joten toivottavasti nämäkin on käyttöön päätynyt.
Kuvat otettu ilman salamavaloa ja salamalla.
Myös saaristolaisleipää tein monta satsia lahjaksi ja monet kehut leipä saikin.
Aina lahjan ei siis tarvitse olla kallis ollakseen mieluisa. Eikä edes isotekoinen, jotta voi olla kaunis ja sopiva.
Seuraavaa postausta ei tarvitse odottaa kuukautta, lupaan sen. Mutta nyt kotihommiin ja pakkaamaan tavarat huomista työpäivää varten. Talvista viikonjatkoa kaikille! Nyt nautitaan lumesta ja pakkasesta!
-Tiia
