Keväinen liivimekko

Piipahdin joku aika sitten pitkästä aikaa lastenkirppis Puotikuussa. Siellä silmiini osui pehmeä, ohuehko, vakosamettikangas, joka oli niin keväinen ja söpö, että sitä oli pakko ostaa vaikkei siinä heti mitään ideaa kankaan käytölle ollutkaan. 

Kangas sai pari kuukautta odotella kaapissa kunnes keksin mitä tehdä sille. Viime viikolla viimein sain idean, että teen siitä mekon tyttärelleni. Koska kangas on ryhdikkäämpää kuin trikoo tai muu pehmeä kangas, päädyin tekemään niin kutsutun liivimekon. Tässä pääsisin sitten samalla testaamaan uusia KAM-neppipihtejäkin.

Valmista kaavaa minulla ei ollut, joten käytin apuna tyttäreni kaapista löytynyttä mekkoa. Tällä summittaisella kaavalla sekä usealla sovittamisella saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi mieleinen mekko.

Mekko on muuten yksinkertaista kangasta, mutta yläosa on vahvistettu etu- sekä takapuolelta samalla kankaalla. 

Yksityiskohdiksi lisäsin mekon alaosaan Sinooperista ostamastani Tilda-kangaspalasta tehdyn taskun.

Sekä rinnusta koristamaan myöskin Sinooperin alekorista ostettu virkattu kukka, jonka alle lisäsin Tilda-kangasta tuomaan kukan paremmin esille. 

Olkaimet on KAM-nepeillä kiinni, niin on tytön helppo niitä käyttää. Pääsinpähän myös kokeilemaan niitä ekaa kertaa muuallekin kun testikankaalle.

Nyt odotankin jo kovasti seuraavaa ompeluprojektia, johon voisin hyödyntää tänään Keskisiltä ostamiani pitsinauhoja.

Sekä söpöjä merkkausnauhoja, joilla saa merkattua tuotoksen kotitekoiseksi.

Nyt kotihommiin mietintämyssy päässä ;)

-Tiia

Kynsitemppuja

Muun väkertelyn lisäksi suosikkiharrastuksiini kuuluu uv-kynsien teko. Kynnet pysyvät menossani mukana noin viikon, koska touhuan koko ajan jotain ja läträän vedellä. Eli noin kerran viikossa saan miettiä millaset kynnet tällä kertaa tekisin. Välillä kyllä aloitan kynsien teon tietämättä yhtään mitä on tulossa. 

Uv-lakkaa ja niittejä.

Kynsien tekoon saan helposti kulumaan kaksi kolme tuntia, siksi ne onkin tehtävä aina vasta illalla kun lapset on jo nukkumassa. Välillä meinaakin jo väsy iskeä itsellekin ennen kun kynnet on valmiit, mutta mieluisaa lopputulosta on mukava katsella taas viikko eteenpäin. Vaikka kynsien teko vie kerralla jonkun verrankin aikaa, niin on se silti helpompaa kuin yrittää pitää omia kynsiä pelkän normaalikynsilakan avulla siistinnäköisinä. Kynsilakka kun ei mun elämää ainakaan kestä kun maksimissaan kaksi päivää siistinä. Ja koska kädet näkyy aina niin tykkään pitää ne huoliteltuina. 

Hilekynnet.

Koska omat kynteni kasvavat huonosti niin käytän aina kynsitippejä kynsien teossa. Niitä sitten muokkaan sopivan mittaisiksi ja halutun muotoisiksi. 

Mustavalkoteemaa lakalla ja kynsitarroilla.

Välillä on kiva tehdä ihan lyhyet kynnet, jolloin käytän pelkkiä kärkitippejä tuomaan ryhtiä surkeisiin kynsiini.

Hilekynsilakkaa ja kynsitarra tehosteena.

Koska pidän yksityiskohdista niin tykkään kokeilla erilaisia koristeita kynsien teossa, kuten alussa olleet niitit. Timantit ja helmet on myös eri muodoissaan olleet leikissä mukana useastikin.

Ranskalainen manikyyri helmi- ja timanttikoristein.

Samoin jo mainitut kynsitarrat.

Näissä kynsissä käytin valmiita glitter-tippejä, joita koristin kynsitarroilla. 

Kaviaarikynsiä oli myös pakko kokeilla, kun löysin niin vastustamattoman pinkkiä kaviaarikoristetta. Kaviaari oli kaunista hetken, mutta väri kului nopeasti pois kaviaarihelmien pinnalta.

Kaverin kynsiin ihastuneina halusin kokeilla itsekin kynsikoruja. Etsin hieman erilaisia, mutta Ebay-tarjonnan niukkuus yllätti minut ja siksi päädyin näihin. Kauniita, mutta ei ehkä niitä käytännöllisimpiä. ;)

Toki pelkällä lakallakin saa ihania kuvioita aikaan. Seuraavaksi aionkin kokeilla marmorointilakkausta.

Kynsilakkapilkkuja.

Vaikka itse tykkään koristelluista kynsistä eniten niin välillä tilanteeseen ja mielialaankin sopii parhaiten hyvin hillityt kynnet. En silti tällöinkään tyytynyt pelkkään ranskalaiseen manikyyriin vaan lisäsin vaaleapunaista hilettä tuomaan vaaleanpunaiseen vähän eloa. 

Tämä päivitys oli hyvin kuvapainotteinen, mutta tarkoituksena olikin julkistaa rakkauteni kynsiin. En ole kynsialan ammattilainen enkä tee niitä täydellisesti, mutta mulle tärkeintä onkin jälleen se, että saan itse tehdä ja vapaasti kokeilla erilaisia koristelutekniikoita. Itsehän niitä omia kynsiään joutuu eniten katseleenkin. Toki jälleen on kysymyksessä myös kustannuspuoli, koska kynsien teettäminen maksaa hyvin paljon. 

Virheiden kautta olen myös paljon oppinut siitä mikä toimii kynsissä ja mikä ei. Ja ensimmäisistä kynsistäni ei kuvauskelpoisia olisi saanut millään filterillä eli taas vanha viisaus: "tekemällä oppii" toimii loistavasti!

Tässä nyt joitakin kuvia tekemistäni kynsistä, lisää löytyy instagramista @tiipertaja profiilistani. 

-Tiia

Lipaston uusi ilme

Tämä syksyinen projekti oli hieman eri kategoriaa kuin mitä yleensä teen, mutta ryhdyin jälleen tuumasta toimeen. Kaikki sai alkunsa kun siskoni muutti omilleen eikä äitimme harmistukseksi vienytkään lipastoaan mukanaan. Lipasto ei miellyttänyt äitimme silmää, niin että olisi saanut jäädä hänen olohuoneeseensa, joten se päätyi mulle. Vanha, auringon kellastama puunväri sekä siskoni kynän painaumat lipaston tasopinnalla ei välttämättä ollut ihan sitä mitä hain, joten päätin hioa lipaston. Ensiksi täytyi tietysti irrottaa vanhat kahvat paikoiltaan.

Lipasto alkuperäisessä asussaan.

Hiominen sinänsä ei ollut paha homma, kun koneella sen tein niin ei vienyt tuhottomasti aikaa. Kaarevat reunat oli nopea hioa käsin.

Hiomisen jälkeen liimasin irronneet laatikoiden etupaneelit paikoilleen. Se ei käynytkään niin helposti kun olin kuvitellut, koska niitä oli selvästi ennenkin paikkailtu ja vanhoja kuivuneita liimajämiä oli koloissa ja tapeissa. Yhden laatikon etupaneelin mieheni halkaisikin pienesti kun yritti voimalla sitä saada paikalleen. Onneksi muut säilyi ehjänä ja halkeeman saanut laatikko löysi paikkansa alarivistä.

Mietin aluksi että vaihdanko vetimiä ollenkaan, koska tykkäsin niiden mallista. Väri oli kuitenkin kellertävän kultainen eikä näin ollen oikein sopinut suunnittelemani valkolakan pariksi. Päädyin sitten ostamaan uudet eriväriset, mutta saman muotoiset vetimet Biltemasta. Lähdin ostamaan antiikinhopeisia, mutta aikani tuumailtua kahden vaihtoehdon välillä päädyinkin näihin toisiin.

Parin valkolakkaus kerran jälkeen lipasto oli haluamani värinen: läpikuultavan valkoinen. Sitten vaan ruuvasin uudet vetimet paikoilleen ja laatikot kiinni lipastoon. 

Lipasto muodonmuutoksen jälkeen.

Kannettuani lipaston keittiöömme mietin olisiko jalat pitänyt myös lakata, mutta tulin siihen tulokseen että näin ne häviää paremmin lipaston alle. Valkoisena ne olisi huomattavasti enemmän esille tulevat ja päätin jättää ne entiselleen.

Lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen ja jopa mieheni, joka oli naureskellut projektilleni alusta asti myönsi sen olevan nyt komea. Työ oli myös miellyttävä tehdä ja odotankin sitä, että sää lämpenee niin pääsen uudistamaan leikkimökissä majailevaa koivulipastoa.

- Tiia

Kirppisvisiittejä

Tällä viikolla on hiihtoloma, joten vapaa-aikaa on ollut normaalia enemmän ja olen ehtinyt yhdelle sun toisellekin kirpputorille. Tampereella niitä löytyy joka makuun. 

Maanantaina lähdin ruokakauppaan ja poikkesin samalla lempikirppikselläni Lentolassa. Pirkan kirpputorikeskukselta harvoin olen tyhjin käsin lähtenyt. Nytkin mukaani tarttui peräti kolmet ihanat korkkarit, takki ja Luhdan uusi harmaa kotelomekko. 

Ison kuvan kengät on Spiritin (4€).  Biancon vihreät mokkapintaiset kengät (10€) vangitsi heti katseeni ja täysin käyttämättöminä varmasti hintansa arvoiset. Seppälän mustat oli myöskin uudet ja kolmen euron hintalappu teki niistä hyvän löydön.

Vero Modan takki (12,5€) oli leikkaukseltaan ja napeiltaan ihanan erilainen.

Tiistaina poikkesin asioilta tullessani Linnainmaalle joku aika sitten avatulle Linna Kirppikselle. Kyseinen kirppis alkaa vasta nyt oleen ihmisten tiedossa, joten porukkaa käy vielä vähän ja tyhjiä myyntipöytiäkin on valitettavan paljon. Myös ainoana maksutapana käyvä käteinen täytyy pitää mielessä siellä vieraillessa.

Tällä kertaa mukaani tarttui kahdella eurolla Dinskon tennarit, jotka pienellä puhdistuksella saa loistavaan kuntoon. Sekä retrotarjotin (1,5€)  tyttärelleni.

Ilmaiskorista, johon saa jättää tavaraa ja ottaa, jos löytyy sopivaa, bongasin vielä valkoisen peruskauluspaidan ja rikkinäisen käsilaukun, josta sain hyvät kahvat odottamaan seuraavaa laukkuprojektiani.

Keskiviikkona poikkesin toisella puolella Tamperetta moikkaamassa kaveriani ja sukuloimassa. Oli ihanaa kun kaverini oli viimein päässyt muuttaan takaisin Tampereelle ja näenkin häntä varmasti taas useammin nyt. Paluumatkalla päätin poiketa Lielahden Jonnan kirppiksellä, jonka anti jäi tällä kertaa vähäiseksi. Myös väenpaljous sai rattaiden kanssa suoritetun kierroksen tapahtumaan aika ripeään tahtiin. Ja niinpä mukaani tarttui vain tämä söpömpääkin söpömpi wc-matto neljällä eurolla.

Koska sisäinen materialistini ei taantunut pelkästä matosta niin päätin vierailla myös vieressä olevalla SPR:n Kontti-kirppiksellä. Harvoin olen sieltä mitään aarteita löytänyt, mutta aina silloin tällöin poikkean siellä kun olen muilla asioilla siellä päin kaupunkia. 

Nyt mukaani lähti 6,5 eurolla Nellyn lähes käyttämättömät korkkarit sekä 2,5 euron lompakko. 

Tuunaus-osastolta löysin myös kahta mieleistä kangasta (4€/kg) odottamaan sopivaa projektia.

Nyt on pakko kiittää ja kumartaa ja alkaa siivoamaan. Josko siinä tulisi ideoita mitä kankaista voisi tehdä. ;)

P.S. Pahoittelut heti näin alkuun, että kännykkäni kameran linssissä on naarmuja ja siksi kuviin tulee outoja viivoja. 

-Tiia

Saippuan valmistusta

Kuten aloitustekstissä kerroinkin niin innostuin viime kesänä kokeilemaan saippuan valmistusta. Opiskelin asiaa netin avulla sekä lainaamalla kirjastosta asiasta kertovia kirjoja. Helpoinhan olisi ollut kun olisi ostanut valmista saippuamassaa ja siitä tehnyt, mutta halusin kuitenkin tehdä kaiken alusta asti itse. 

Olihan se melkoista mittaamista ja varomista, työtasokin sai varomisesta huolimatta ikuisen muiston saippuan valmistuksesta. Mutta lopputulos kannatti. Osaan saippuoista käytin tuoksuöljyä, mutta osa sai jäädä ilman. Tein lopulta neljää erilaista saippuaa: pellavarouhe-kookossaippuaa, laventelin tuoksuista saippuaa, mausteista saippuaa, josta puolet värjäsin kaakaojauheella ruskeaksi saadakseni saippuasta monivärisen ja tuoksutonta kahvisaippuaa.

Kuvassa on pellavarouheella koristeltu kookossaippua.

Pellavarouhe-kookossaippua oli hyvin miellyttävää käyttää koska vaahtosi hyvin ja oli samettisen pehmeää. Resepti oli yhdistelmä lapsille tarkoitetusta saippuasta ja omasta ideastani lisätä mukaan kookostuoksua ja pellarouhetta antamaan ilmettä saippualle. Toki pehmeydellä on myös huonot puolensa ja saippua kuluu loppuun nopeasti. 

Kahvisaippua, joka poistaa esim. sipulin hajun käsistä hyvin.

Kahvisaippuaan käytettiin nimensä mukaisesti kahvia sekä puruina että nesteenä. Tuoksua en lisännyt eikä se mielestäni sitä tarvitsekaan. Tämä saippua on loistava keittiössä sekä vaipanvaihtopisteellä koska poistaa hajuja käsistä. Tämä saippua ei ollut myöskään niin pehmeää kuin edellä oleva. Ja loistava tuliainen vietäväksi kavereille ja tutuille.

Laventelisaippua.

Laventelisaippua oli hyvin perussaippuaa, tuoksui laventelille ja oli näin ollen miellyttävää, mutta ulkonäöltään oli hyvin mitäänsanomaton.

Mausteinen saippua.

Mausteinen saippua oli ulkonäöltään hauskannäköinen ja vaikken tuoksuöljyä tähän lisännytkään niin maustesekoitus, jonka keitin tähän nesteeksi, toi saippuaan hienostuneen vienon tuoksunsa. Osa saippuamassasta siis värjättiin leivontaan tarkoitetulla kaakaojauheella.

Saippuat saivat kuivua kaapissa pari kuukautta ennen kuin pääsivät lopullisiin paketteihinsa. 

Saippoita yhdistin sitten muihin lahjoihin tai annoin pelkästään pienenä tuomisena mennessäni kyläilemään. Joululahjoiksin niitä riitti.

Kaikki saajat tuntuivat olevan mielissään saippualahjoistani. Parastahan niissä on, että ne on uniikkeja ja itsetehtyjä, lisäksi ne käytetään eikä jää nurkkiin pyörimään. Vain mielikuvitus on rajana saippuoiden paketoinnissa. 

Tässä vielä kuva sellofaaniin käärityistä saippualahjoista. Saippoiden lisäksi paketista löytyi lasten tekemät tonttu-ukot sekä kirppareilta löytämiäni vanhoja tai muuten nättejä esim. Arabian pikkulautasia eli tasetteja, joita pystyi sitten hyödyntämään saippuan alusina. Nämä setit menivät lasteni tarhatädeille ja opettajalle.

Toivottavasti joku innostuu juttuni myötä kokeilemaan saippuan valmistusta. Ja todellakaan sitä ei tarvitse tehdä itse alusta asti, vaan voi ostaa valmista saippuamassaa ja lisätä siihen tuoksua tai väriä, näin siskonikin teki.

- Tiia

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja harkinnut blogin aloittamista jo jonkin aikaa, tänään sitten viimein sain tämän alulle. Saa nähdä kauanko kestää että opin tätä kunnolla käyttämään ;)

Blogini tulee keskittymään suosikkiharrastuksiini eli kirppistelyyn ja väkertelyyn. Kirppiksiä olen kiertänyt jo monen monta vuotta, paljon ennen kuin siitä tuli edes muodikasta. Kaupoista on helppo löytää ostettavaa, mutta kirppiksiltä se ei ole aina niin helppoa, on osattava katsoa helmiä kaiken rojun keskeltä ja mietittävä kannattaako siitä maksaa pyydetty hinta. Mutta on se niin palkitsevaa löytää "aarteita" että se kannattaa ja toki säästö on huima kun ei osta uutena kaikkea. Varsinkin kun on tälläinen materialisti kuin minä, jolla on kaikkea paljon, liikaakin ehkä joskus, mutta minkäs sitä ittelleen voi.

Väkertelyllä tarkoitan sitä kun tykkään tehdä kaikennäköistä itse, on kyse sitten sisustamisesta, pienistä ompelutöistä tai rakennekynsistä. Itse tekemällä voi säästää, mutta parasta siinä on se tunne kun saa jotain uniikkia aikaan ja lopputulos miellyttää. Välillä olen liiankin kriittinen sen suhteen mitä olen saanut aikaan ja lopputuloksena tuotokseni päätyy kaapin perälle, mutta useimmiten lopputulos miellyttää. Voin käyttää tuhottomasti aikaa asian selvittelyyn, kun olen saanut jonkun idean jostakin uudesta, kuten aikanaan kynsien teosta tai kesällä saippuan valmistamisesta. Toivonkin että blogini herättäisi muillakin halua väkerrellä jotain mikä nyt sitten ikinä kiinnostaakin ja haluan ehdottomasti myös kuulla mitä olette saaneet aikaan.

Kommentoikaa siis tekstejäni ja kertokaa mitä mieltä olette kirjoituksistani.


-Tiia