Koska nuorimman juhla oli ensin, niin aloitin hänen mekostaan. Pienennettäväksi päätyi saamani pinkki spagettiolkaiminen silkkimekko. Mekko oli kellohelmainen ja yksivärinen, mutta leikkaus oli auttamattoman vanhanaikainen. Joten mitään en menettäisi vaikka työ epäonnistuisi!
Aloitin työn poistamalla olkaimet ja "luut" yläosasta. Sitten vaan pienentämään paljon joka saumasta! Onneksi vetoketju oli takana, joten siihen ei tarvinnut koskea ollenkaan. Sovitimme useaan otteeseen, jotta pysyin ajantasalla siitä mistä kohtaa kannattaisi seuraavaksi ottaa.
Lopulta mekko oli tarpeeksi kapea meidän hoikalle neidille. Seuraava homma oli keksiä minkälaiset olkaimet mekkoon sopisi, koska vanhoja en halunnut laittaa. Päädyin tekemään Sinellin alelaarin kankaasta perhoshihat mekkoon. Ja samasta kankaasta vielä leveän vyön vyötärölle, joka solmittaisiin taakse isolle rusetille.
Neiti oli niin kaunis mekossaan. <3 Hoikalle, mutta pitkälle tytölle mekon malli sopi täydellisesti ja hän oli kuin ihka oikea prinsessa.
Muistamisiksi eskaritädeille neiti vei pussukat, jotka olin tehnyt.
Vasemman puoleisen pussukan tein ihanasta Sinellin ruusukankaasta ja koristin sen pitsikukalla. Oikeanpuoleiseen käytin Tampella kesäistä retrokangasta ja kukan tein toisella retrokankaalla. Molemmissa sisuksena valkoinen kangas, jonka eskarilainen on itse koristellut.
Idea näihin pusseihin löyty netistä, jossa joku tälläiset mainosti tehneensä.
Sisälle sujautin vielä pussukoiden väreihin sopivat magneettikukkaset. Magneetit oli heräteostos Suomalaisesta kirjakaupasta. Ja päädyin sitten testaamaan kukan tekoa niihin.
Vanhimman tyttären mekon aloitus kesti ja kesti. Viime hetkenä olin sitä aloittamassa, kun neiti tokas ettei hän haluakaan mekkoa juhlaan. Onneksi en siis sitä ollut edes alottanut tekemään! Rusetin vasta olin irrottanut.
Huomenna olisi vielä todistusten jako ja sitten voi kesäloma virallisesti alkaa!
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti