Ja hyvältähän se näytti lopulta! Hattu tehtiin kahdeksasta päällipalasta ja kahdesta lippapalasta, sekä tietysti tukikankaasta. Napiksi tähän valitsin perinteisen litteän napin ja "itse tehty"-merkin liimasin kiinni etureunaan. Liiman pitäisi kestää konepesua, mutta saas nähdä.
Vaikka hattu koottiin monesta palasta ja yhteen ompelemisen lisäksi tein vielä koristetikkaukset päälle, niin työ sujui joutuisasti ja oli hyvin mukavaa. Niinpä päätin tehtailla näitä lisää! Keksinkin siinä samalla, että haluan ehdottomasti kokeilla "tyttöversion" tekoa ja valitsin lemppari ruusukankaan tähän versioon. Koska ruusukangas on ohutta, niin tein vuoren valkoisesta puuvillakankaasta ja lippaakin tuin enemmän.
Tyttöjen versioissa on aina vähän rönsyiltävä ja laitoinkin pinkin silkkinauhan kiertämään hattua ja siihen vielä "made for you" - sydämen. Neiti ei ollut kotona, kun tein tämän hatun hänen kaverilleen synttärilahjaksi ja hieman jännitti mitä prinsessa tästä tuumaa. Onneksi mielipide oli positiivinen ja neiti ilmoitti jälleen topakasti, että hänkin haluaa samanlaisen.
Hatun koko oli aika reilu, odotin hieman pienempää, koska kooksi sanottiin 54. Niinpä pienensin suosiolla saumanvaroja ensimmäisen hatun jälkeen ja edelleen se oli meidän 6v. neidille turhan reilu eli hänen hattuunsa tarvii vieläkin pienentää saumoja.
Perjantaina saimme kutsun sukulaistytön kymmenen vuotissynttäreille. Aloinkin heti pohtia mitä voisin tehdä lahjaksi! En tunne tyttöä niin hyvin, että olisin suoraan tiennyt mikä olisi mieluinen lahja, mutta sen tiesin että hevosista hän pitää. Tai on ainakin tähän asti pitänyt. Muistin, että jossakin laatikoissani pitäisi olla komea, iso hevoskuva.
Koska kuva oli tukeva ja kookas, ajattelin sen sopivan parhaiten laukkuun. Laukkuja yleensä rakastaa jokainen tyttö, tyyliin katsomatta. Myös omani nyökyttelivät sen olevan hyvä idea.
Päivät meni kauheessa kiireessä enkä edes ehtinyt aloittaa laukkua! Suunnitelma oli onneksi selvillä. Päätin tehdä kuvan ympärille ruusukkeen farkusta, jolloin se muistuttaisi hieman ratsastuskilpailupalkintoa. Laukun malliksi valitsin pyöreän, koska jostain syystä olen ihastunut pyöreisiin farkkulaukkuihin.
Aamulla tiesin, että kiire tulee tehdä laukku, mutta en silti suostunut lähteä ostamaan lahjaa. Ompelukonekin vastusti työtäni ja teki rumaa hyppytikkiä, eikä kädelleni puuvajassa lentänyt puu auttanut työn valmistumista. Periksi en silti suostunut antamaan!
Monen monen tunnin ja usean katkenneen neulan jälkeen laukku oli viimein valmis. Olisin mielelläni tehnyt siihen vielä vuoren ja pientä hiomista, mutta olimme jo nyt myöhässä juhlista. Kuvankin otin täysin asettelematta laukkua nätisti, nopeasti ennenkö sujautin sen lahjapussiin. Kortti jäi haaveeksi. :/
Taakse liimasin jälleen merkin. Liimakin oli vielä kostea, kun annoin laukun synttärisankarille ja varoitinkin häntä siitä, ettei vaan liima sotkisi mitään.
Muistinpahan taas sen, miksi en ikinä jätä asioita viime tinkaan! Mutta pääasia oli, että sain toteuttaa suunnitelmani ja toivottavasti myös lahjan saaja oli mielissään laukusta.
Nyt pika pikaa nukkumaan.... Hyvää yötä! <3
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti