Lipaston uusi ilme

Tämä syksyinen projekti oli hieman eri kategoriaa kuin mitä yleensä teen, mutta ryhdyin jälleen tuumasta toimeen. Kaikki sai alkunsa kun siskoni muutti omilleen eikä äitimme harmistukseksi vienytkään lipastoaan mukanaan. Lipasto ei miellyttänyt äitimme silmää, niin että olisi saanut jäädä hänen olohuoneeseensa, joten se päätyi mulle. Vanha, auringon kellastama puunväri sekä siskoni kynän painaumat lipaston tasopinnalla ei välttämättä ollut ihan sitä mitä hain, joten päätin hioa lipaston. Ensiksi täytyi tietysti irrottaa vanhat kahvat paikoiltaan.

Lipasto alkuperäisessä asussaan.

Hiominen sinänsä ei ollut paha homma, kun koneella sen tein niin ei vienyt tuhottomasti aikaa. Kaarevat reunat oli nopea hioa käsin.

Hiomisen jälkeen liimasin irronneet laatikoiden etupaneelit paikoilleen. Se ei käynytkään niin helposti kun olin kuvitellut, koska niitä oli selvästi ennenkin paikkailtu ja vanhoja kuivuneita liimajämiä oli koloissa ja tapeissa. Yhden laatikon etupaneelin mieheni halkaisikin pienesti kun yritti voimalla sitä saada paikalleen. Onneksi muut säilyi ehjänä ja halkeeman saanut laatikko löysi paikkansa alarivistä.

Mietin aluksi että vaihdanko vetimiä ollenkaan, koska tykkäsin niiden mallista. Väri oli kuitenkin kellertävän kultainen eikä näin ollen oikein sopinut suunnittelemani valkolakan pariksi. Päädyin sitten ostamaan uudet eriväriset, mutta saman muotoiset vetimet Biltemasta. Lähdin ostamaan antiikinhopeisia, mutta aikani tuumailtua kahden vaihtoehdon välillä päädyinkin näihin toisiin.

Parin valkolakkaus kerran jälkeen lipasto oli haluamani värinen: läpikuultavan valkoinen. Sitten vaan ruuvasin uudet vetimet paikoilleen ja laatikot kiinni lipastoon. 

Lipasto muodonmuutoksen jälkeen.

Kannettuani lipaston keittiöömme mietin olisiko jalat pitänyt myös lakata, mutta tulin siihen tulokseen että näin ne häviää paremmin lipaston alle. Valkoisena ne olisi huomattavasti enemmän esille tulevat ja päätin jättää ne entiselleen.

Lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen ja jopa mieheni, joka oli naureskellut projektilleni alusta asti myönsi sen olevan nyt komea. Työ oli myös miellyttävä tehdä ja odotankin sitä, että sää lämpenee niin pääsen uudistamaan leikkimökissä majailevaa koivulipastoa.

- Tiia