Joulupuuhia

Huh huh, kiirettä on pitänyt jo monta viikkoa. Joululahjoista kun suurin osa on itse tehtyjä, niin rahan sijaan aikaa kuluu rutkasti niiden tekoon. Suurin osa lahjoista pitääkin pitää vielä salaisuutena, mutta jotain voi jo paljastaa.

Kuten joulukalenterin, jonka tein kummitädilleni. Tiedän kummitätini pitävän teestä, joten halusin tehdä hänelle teepussi-kalenterin.

Pohjana toimi vanha Ikean taulukehys, josta heitin lasin pois ja liimasin juuttikankaan pohjan päälle. Jottei taulupohja näyttäisi tylsältä joulukuun edetessä, laitoin joululaulupätkiä koristeeksi.

Käärin jokaisen teepussin vanhan kirjan sivuun, jotta päivän tee pysyisi salassa aina kyseiseen päivään asti. Pyykkipojat liimasin kuumaliimalla pohjaan.

Paketti lähti postiin 26.11., mutta postilakon takia kalenteri myöhästyi pahasti. Hieman harmitti, mut minkäs teit.

Seuraavana vuorossa oli tarhantädit ja opettajat. Koska tätejä oli kolme, opettajia kaksi ja vielä päälle iltapäiväkerhon tädit, niin lahja ei voinut olla kallis. Päädyinpä siis lumiukkosoppaan.

Alkoholiversio odottaa vielä saajaansa kaveripiiristä.

Ainoastaan vanhimman lapsen opettaja ei pussukka saanut, koska hänelle luokkalaiset keräsivät lahjakortin. 

Muut saivat kaakao- aineet, sekä lähimmät myös itse tehdyn, vaaleanpunaisen piparminttusaippuan. 

Vaaleat saippuat pakkasin sellofaaniin ja ne lähtee siivoussopimusasiakkailleni kortin kera.

Nämä oli kaikki tälläisiä pieniä, helppoja joululahjoja. Mielestäni kuitenkin mukavia ja viimeisimmät myös kuluvia ettei jää nurkkiin pyörimään. Lisää joululahjapostauksia tulossa myöhemmin.... 

Mukavaa Joulunodotusta! Enää viikko jäljellä!

-Tiia

Lahjoja lahjoja....

Tämän tekeleen tarina on jostain syystä jäänyt kirjoittamatta. Anoppi siis oli menossa ristiäisiin ja halusi viedä itsetehdyn lahjan pikkuneidille lahjaksi. Sain täysin vapaat kädet ja pähkäilinkin pitkään mitä teen. Muuta en saajasta tiennyt kuin että se on tyttö. 

Koska oli jo syksy niin mekko vaikutti huonolta idealta, niin paljon kuin niitä rakastankin, joten päädyin leikkivilttiin. Sen päällä olisi mukava pikkusen mammia ja tutkia maailmaa.

Tein viltin tietysti kaikista ihanampaakin ihanemmista vaaleanpunaisista unelmapuuvilloista.

Viltin toinen puoli on yksiväristä vaaleanpunaista lakanakangasta.

Vaikka olin tyytyväinen vilttiin, niin yksinään se tuntui vähän hassulta. Joten päätin tehdä kaveriksi vielä samoista kankaista pöllönkin.

Nämä sopivat yhteen loistavasti, joten lahja oli pakettia vaille valmis. Koska näiden paketointi olisi saanut aikaan järkyttävän epämääräisen muhkurapaketin, päätin tehdä lahjapussin tapetista.

Hieman ehkä enemmän poikaväriä, mutta menee keskellä sentäs ihana samettinen kukkaraita.

Lahja on päätynyt saajalleen jo aika päiviä sitten ja toivottavasti on ollut mieluisa.

Samasta tapetista tein lahjapussin myös siskoni lahjaan kuukausi sitten.

Siskoni paketti sisälsi merinovillalla päällystetyn kauratyynyn, jossa on irotettava sisätyyny. Tämä laitetaan mikroon ja tungetaan päällipussiin takasin  ja siitä niskaa lämmittämään.

Sai siskomme myös ison paketin, jonka sisältö oli pieni. ;)

Naurusta päätellen tämä lahja osui ja upposi. Hyvä me! ;)

Lisää postauksia luvassa taas jälleen heti, kun ehtii kirjoittamaan....

Mukavaa loppuviikkoa!

-Tiia

Lahjoja!

Nyt on jälleen ollut kaverisynttäreitä nuoremman neidin kavereilla, joten on saanut väsätä lahjoja. Mitään kuningasideaa ei tullut millään, joten ensimmäisen kohdalla päädyin trikootakkiin. Trikoinentakki on ollut hyvin mieleinen ainakin omille muksuille. Sekä pikkuneiti että pikkuherra on pitänyt trikoisia takkejaan paljon. 

Trikootakki on näppärä paksujen vaatteiden alla eikä ole mitään huppua ruttaantumassa takin alle. Kaulukseksi valitsin valkoisen vanhan isohkon kauluksen tuomaan ilmettä takkiin. Takki valmistui 20minuuttia ennen juhlia. Huh huh, meinas tulla kiire. ;)

Huomisille synttäreille halusin tehdä lahjan hieman aikaisemmin, joten alkuviikosta jo pohdin mitä tekisin. Mietimme pipoa ja tumppuja, mutta ei oikein sytyttänyt. Pähkäilin ja pähkäilin mitä tekisin, kunnes keksin Pöllöt-lehdessä näkemäni helpon farkkulaukun. Laukku oli helppo tehdä, mutta silti mielestäni tosi kiva. Ja kun tyttärenikin innostui asiasta, niin valinta oli selvä!

Niinpä tein framilonin avulla trikookukan laukkuun ja keskelle ihana jalokivinappi. Neiti oli kyllä sitä mieltä ettei hänen nappejansa olisi saanut käyttää.

Pohjasta ompelin lahkeen kiinni, samoin kukan ompelua varten purkamani reunan. Lahkeen yläreunaan ompelin leveän puuvillapitsin ja magneettilukon. Hihnana toimii toisista farkuista leikkaamani lahkeen sisäreunan sauma, joka on kiinnitetty molemmin puolin kahden koristenapin alle.

Huomenna tosiaan lahja lähtee saajalleen, joten vielä en tiedä oliko mieleinen. Takki oli kuulemma ollut mieleinen ainakin synttärisankarin äidille. ;)

Lopuksi kuva vielä hyvin miehekkäästä isänpäivälahjastani, jonka isälleni sunnuntaiksi tein. Ruusut ovat sytykeruusuja vanhassa kukkakoristeessa. Hieman ehkä tyttömäistä, mutta eiköhän isäni ego kestänyt tämän.

Mukavaa loppuviikkoa!

-Tiia

Heijastimia

Vanhemman neidin partiosta tuli sähköpostia, ettei tytöillä ole heijastimia eivätkä he siksi näy ulkoillessa. Tästä muistinkin taas, että ajatuksissani on ollut tehdä heijastimia. Mummun kanssa Ikeassa käydessäni onneksi muistin tämän ja ostin sieltä vitosella isoimman heijastinliivin minkä löysin.

Kotona irrotin liivistä heijastinnauhat ja niistä ajattelin sitten tehdä heijastimia ompelemalla. Mietin mikä olisi sopiva malli heijastimeen, kunnes tyttäreni ehdotti partionsa logoa joka on tietynlainen neliapila. Ja ei kun tuumasta toimeen tekemään 13 kappaletta heijastimia partiotytöille!

Jokaisessa heijastimessa on toisella puolella heijastinkangasta pelkästään ja toisella puolella AIPAn logo vihreällä pohjalla. Nauhat on letitetty nahasta ja heijastinkankaansuikaleesta. Jokaista nauhaa koristaa vielä vihreä puuhelmi. Ja kuten salamavalolla otettu kuva todistaa, niin hyvin heijastaa!

Neiti vei heijastimet torstaina partioon ja vastaanotto oli mieleinen, myös partionohjaaja oli ollut tyytyväinen tähän yllätykseen.

Tietenkin pikkusisko oli sitä mieltä, että hänelle myös heijastin ja lupauduin tekemään viikonloppuna vietetyille halloween-synttäreille viisi heijastinta.

Pienemmille neidille tehtiin sydämen muotoisia heijastimia helminauhalla.

Valion kakkutikkarireseptillä tehtyjä kakkupalleroita, jotka on päällystetty sokerimassalla.

Muuten viime viikko menikin halloween-leivonnaisia tehdessä ja muussa pikkuhommassa.

Kaverini oli koristellut kellarinsa hienosti! Pimeässä ei näkynyt kuin pienet, tekemäni haamuvalot. "Noidan huoneeseen" piti kävellä lankkuja pitkin käytävässä, jossa savukone hyrräsi savua ilmaan ja pelkästään pinkki laavalamppu valaisi reittiä. Kerrankin kesken oleva remontti oli juhlien pelastus. ;)

Noidan huone ilman salamavaloa.

Itse harvemmin innostun mihinkään erikoiseen puvustukseen ja meikkaukseen, mutta nyt innostuin kun näin Prismassa pirun sarvet ja puku löytyikin vanhimmalta tyttäreltä. Joten siinä sitten vedettiin kasvot punaiseksi....

Tähän kauniiseen kuvaan onkin hyvä päättää tämä postaus. ;) 

Huomenna kutsuu koulunpenkki.... Mukavaa viikkoa kaikille!

-Tiia

Sohvan kunnostus

Anoppilassani on kaunis vanha sohva. Sohva on puuosiltaan hyvässä kunnossa, mutta päällinen irtoilee puuttuvien nastojen vuoksi. 

Kun jälleen kerran sain päällisen repsottamaan aloin miettimään mitä sille voisi tehdä. Helpoin vaihtoehto olisi ollut hommata nastoja lisää, mutta myös kankaat olivat kissojen jäljiltä parhaat päivänsä nähneet.

Kotona kyselin mieheltäni onko sohva joku perintökalleus, mutta mieheni vastasi vaan sen olleen aina vanhemmillaan. Tutkin sohvaa tarkemmin ja huomasin, että ainakin istuinosan päällinen oli nähnyt jo monet päällystykset, joten tuskin päällysteillä olisi suurempaa tunnearvoa.

Tutkin netistä mistä saisin sopivia nastoja nopeasti, seuraavalla viikolla kun tiesin appivanhempien olevan tyttöjemme kanssa reissussa koko viikon, joten minulla olisi hyvin aikaa päällystää sohva. 

Irrotin vanhat päälliset, miten ihanalta vanha sohva näyttikään. Puuosat juuri sopivasti kuluneet.... Niin kaunis.

Päällisen väriä mietin pitkään, kunnes muistin saaneeni tädiltäni laadukasta kirjavaa kangasta reilusti. Väriltään kangas oli ruskeaan puuhun sopivaa ja kiitollista, koska kaikki lika ei heti näkyisi. (Omassa kodissani olisin tietysti päätynyt johonkin hyvin epäkäytännölliseen vaaleaan ;) ) Nastojen värin valinta oli vaikeaa, mikään ei ollut ihan sellainen mikä olisi sopinut sekä puunväriin että kankaaseen, joten päädyin mustaan. 

En halunnut vahingoittaa vanhaa puuta, joten laitoin nastat vanhoille paikoille enkä alkanut mittailemaan tasaisia välejä. 

Yksi ilta siinä meni, että sohva oli valmis, mutta mielestäni lopputulos kannatti!

Vanhat päälliset ja nastat viikkasin/jätin nätisti viereiselle lipastolle siltä varalta, ettei muutos olisikaan mieleinen. Mutta kuulemani mukaan uudet on saaneet jäädä ja ilmeisen tyytyväisiä muutokseen oltiin. Ja hyvä niin! Mielestäni kaunis sohva ansaitsee kauniit päälliset.

Tänään askarreltiin siskoni kanssa joulujuttuja! Meillä piti olla oikein Ahjolan kurssi tänään, mutta se peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Mutta me emme lannistuneet vaan pidimme sitten kaksin oman askartelupäivän. Anoppi vahti muksuja, niin saimme rauhassa työskennellä. Ihanaa luppoaikaa, kiitos anopille <3

-Tiia

Pikku hippu

Tilasin kankaiden yöstä pienen yllätyspussin kankaita sekä yhden määrämittaisen palan kauan himoitsemaani pikku Hippu-joustocollegea, niin kuin jo aiemmin kerroinkin.

Pikku Hippu oli väriltään aivan loistavaa housuihin, koska siinä ei heti näy kaikki lika.

Niinpä testasin syksyn Ottobren Three pieces-kaavaa tähän kankaaseen. Kaava oli kiva, koska se ei ollut ihan perinteinen ja tylsä collegehousukaava. Sellaisia kaapista löytyy kyllästymiseen asti. Mutta kuitenkin helppo tehdä, ettei sitten harmita jos päiväkotikäytössä olevat housut sotkeentuukin nopeaan.

Housut on nimensä mukaisesti kolmesta palasta tehty. Etu- ja takakappaleesta sekä edessä keskellä olevasta taskukappaleesta. Lahkeet kapenevat alaspäin hiukan, joten malli muistuttaa hieman haaremihousuja, mutta haarat ei kuitenkaan putoa hankalan alas.

Poju tykkäsi housuista niin paljon, että kaavaa on ehdottomasti testattava toistekin!

Kangasta jäi vielä jokunen pala, joten päätin tehdä siitä svetari-takin myöskin syksyn Ottobresta löytyvällä Tightrope Walker-kaavalla. 

Malli on mukavan niukka, usein kun poikien vaatteet on hirveen väljiä ja siten hankalia päällivaatteiden alla.

Poju ei nyt ollut yhtään kuvaustuulella, kun kuvia otimme, mutta näkyy takki nyt joten kuten. Hihat on tehty mustasta trikoosta ja hihansuut pikku Hipusta. Musta vetoketju on ohjeen mukaan päälle ommeltu, joka sopikin nyt hyvin, koska kangasta oli niukasti ja minkäänmoista kohdistusta oli turha edes haaveilla tekevänsä.

Kangas meni jokseenkin kokonaan, mutta sanoisin, että ihan tehokkaasti tuli käytettyä 17,8€ maksanut metrin pala. Muut kankaiden yön- kankaat odottaa vielä aikaa ommella niistä jotain. Mieli tekisi kyllä ja uusin Ottobre olisi pullollaan ihania kaavoja, mutta aikaa ei tunnu millään löytyvän. Ehkä perjantaina istutan ystäväni ompeluhuoneeseeni vierailunsa ajaksi ja yritän siinä seurustelun lomassa toteuttaa jotain ihanaa. ;)

-Tiia

Kirppikselle tie vie

Tänään oli jälleen pöytä varattuna Pirkan kirpputorikeskukselta ja veimme siskoni kanssa sinne pöydän täydeltä tavaraa.

Oli pieneks jääneitä lasten toppavaatteita ja kenkiä, kestovaippoja, kodintekstiilejä, ihania laukkuja ja mekkoja. Hyväkuntoista vaatetta ja mm. täysin käyttämättömät urheilutrikoot, siskoni kun ei ollut viitsinyt sovittaa. ;)

Myös kännykän kuoria löytyy lukuisia ja astioitakin jonkun verran. Eli sinne vaan hopihopi penkomaan. 

Ihan tyhjin käsin en kirpulta pois päässyt vaan matkaan lähti ihanat Biancon syyskengät ja kaksi Victoria's Secret-tuoksua. <3

Paluumatkalla haimme nuoremman nridin kanssa lähi Teboililta Pehemiän kangastilauksen. 

Kankaiden yön kunniaksi oli taas pakko tilata possupussi, tällä kertaa pieni, joka sisälsi noin neljä metriä kangasta.

Muut kankaat oli possupussin sisältöä, mutta takana oleva pikku Hippu oli metrin valmispala, jonka tilasin varta vasten pojulle. 

Kotona Poju availi pakettia innoissaan ja kankaat nähdessään ilmoitti että "äiti, tee mulle tästä (osoitti kukkakangasta) maastohousut". ;D Siinäpäs onkin haaste minulle!

Nyt esipesemään herkullisia kankaita, jotta pääsee viikonloppuna ompelemaan!

-Tiia

Kylmyyttä vastaan

Kun ilmat viileni ja syksy koitti, niin kaiken lämpimän ompelu on ollut nyt ihanaa. Olin joskus ottanut kirjaston Tilda-kirjasta talteen ponchon ompeluohjeen ja päätinkin sitä testata aiemmin tilaamiini villakankaisiin.

Poncho on tehty lastenkoolla 60x60cm ja neiti on n.130cm pitkä.

Pienemmän neidin ponchoon on käytetty nimenomaan Tilda-villakangasta, jonka viimesen palan tilasin jostain nettikaupasta. Kuvassa väri ei ole niin kauniin vaalea minttu kuin mitä luonnossa. 

Kokosin ponchon ennen ensimmäistä sovitusta, mutta sovittessa neiti valitti sen pistelevän vaikka olikin paita välissä. Päädyin siis tekemään vuoren ponchoon, jottei pistele. Vuoreksi valitsin valkoisen pehmeän kankaan, mutta tämä valinta osottautui huonoksi. Huono, joskin käyttämätön kangas repesi parin käyttökerran jälkeen, joten vuoren vaihto on edessä jo.

Reunaan piti ohjeessa laittaa kangaskaitale, mutta minä korvasin sen pitsillä, koska se oli minusta söpömpi vaihtoehto. Pitsi on ommeltu ala- ja yläreunastaan kiinni kankaaseen, joten se ei rypisty käytössä.

Rintaan tein samasta pitsistä vielä kukkasen, kun neiti niin halusi.

Vanhemman neidin poncho on kauhean ryppyinen kuvassa. Pahoittelut siitä.

Vanhemmalle neidille tein ponchon niin isona kun kangaspalasta pystyin, eli noin 63x63cm kokoisena ja neiti on noin 150cm pitkä. Tässä kankaana toimi kankaita.comin paksujen kankaiden yllätyspussista tullut kangas ja vuorikankaana Jyskistä ostettu halpisvelour.

Jälleen mummun pitsivarasto hupeni, kun ompelin tähänkin kangassuikaleen tilalle pitsireunan. 

Tähän ponchoon riitti koristukseksi kaulukselle suuri nappi, joka myöskin on mummun peruja. Monen litran lasipurkin tyhjentäminen ja nappien valitseminen on lapsista, ikään ja sukupuoleen katsomatta, aina yhtä hauskaa.

Seuraavana päivänä ponchot laitettiin heti päälle ja ne keräsivät paljon ihasteluja. Itsekin oikein harmittelin ettei kankaanjämistä taida riittää minulle ponchokangasta, oli ne niin kivan näkösiä. Ja mikä parasta, mahtuvat monen päälle. Minulla kun tuppaa oleen ongelmana se, ettei paksun paidan päälle mahdu mikään takki.

Koska kerrankin oli taas puhtia ja aikaa ommella lisää, niin seuraavaksi työksi päätin kokeilla tumppujen tekoa trikoosta ja fleecestä! Olin nähnyt face-ryhmässä niitä monen tekevän ja siellä törmäsin helppoon kaavaankin ( http://sanijaella.blogspot.fi/2014/03/lapaset-ja-niihin-kaava.html?m=1 ) Tein aluksi kaavan ohjeen mukaan ja muokkasin sitten sitä jokaisen käteen sopivaksi, kaventamalla, pidentämällä, pienentämällä ym.

Niinpä syntyi neljät tumput, kolmet tähtikuosiset ja yhdet kirsikkakuosilla. Kaikissa trikoota päällä ja fleecesisus, juuri passelit tälle säälle ja vanhemmille, jotka ei enää leiki kuraleikkejä. Jokainen sai itse valita tilkkukopasta kankaan ja tämä onkin mitä loistavin keino tuhota tilkkuja. Aion ehdottomasti tehdä näitä lisää!

Neljännet tumput tein eskariin/ilttikseen lainatumpuiksi. Idea lähti siitä, kun nuorempi neiti oli unohtanut hanskat eräänä päivänä ja eskaritäti oli joutunut luopumaan omistaan, jottei meidän neiti palelisi. Kiittelin kovasti tuttua tätiä ja hän sanoi vain tehneensä työtään, mutta ei moni olisi omiaan antanut lasten leikkeihin. Joten, ettei vastaisuudessa tarvi eskaritädiltä hanskoja lainata, niin tein ihan varsinaiset lainatumput eskariin/ilttikseen, niin ei palele unohtelijoiden näpit. Tekstin avulla eskarin täditkin tunnistaa mitkä tumput on eskarin omaisuutta.

Mutta nyt työn pariin.....

-Tiia