lauantai 24. lokakuuta 2015

Sohvan kunnostus

Anoppilassani on kaunis vanha sohva. Sohva on puuosiltaan hyvässä kunnossa, mutta päällinen irtoilee puuttuvien nastojen vuoksi. 


Kun jälleen kerran sain päällisen repsottamaan aloin miettimään mitä sille voisi tehdä. Helpoin vaihtoehto olisi ollut hommata nastoja lisää, mutta myös kankaat olivat kissojen jäljiltä parhaat päivänsä nähneet.


Kotona kyselin mieheltäni onko sohva joku perintökalleus, mutta mieheni vastasi vaan sen olleen aina vanhemmillaan. Tutkin sohvaa tarkemmin ja huomasin, että ainakin istuinosan päällinen oli nähnyt jo monet päällystykset, joten tuskin päällysteillä olisi suurempaa tunnearvoa.


Tutkin netistä mistä saisin sopivia nastoja nopeasti, seuraavalla viikolla kun tiesin appivanhempien olevan tyttöjemme kanssa reissussa koko viikon, joten minulla olisi hyvin aikaa päällystää sohva. 

Irrotin vanhat päälliset, miten ihanalta vanha sohva näyttikään. Puuosat juuri sopivasti kuluneet.... Niin kaunis.


Päällisen väriä mietin pitkään, kunnes muistin saaneeni tädiltäni laadukasta kirjavaa kangasta reilusti. Väriltään kangas oli ruskeaan puuhun sopivaa ja kiitollista, koska kaikki lika ei heti näkyisi. (Omassa kodissani olisin tietysti päätynyt johonkin hyvin epäkäytännölliseen vaaleaan ;) ) Nastojen värin valinta oli vaikeaa, mikään ei ollut ihan sellainen mikä olisi sopinut sekä puunväriin että kankaaseen, joten päädyin mustaan. 

En halunnut vahingoittaa vanhaa puuta, joten laitoin nastat vanhoille paikoille enkä alkanut mittailemaan tasaisia välejä. 


Yksi ilta siinä meni, että sohva oli valmis, mutta mielestäni lopputulos kannatti!

Vanhat päälliset ja nastat viikkasin/jätin nätisti viereiselle lipastolle siltä varalta, ettei muutos olisikaan mieleinen. Mutta kuulemani mukaan uudet on saaneet jäädä ja ilmeisen tyytyväisiä muutokseen oltiin. Ja hyvä niin! Mielestäni kaunis sohva ansaitsee kauniit päälliset.


Tänään askarreltiin siskoni kanssa joulujuttuja! Meillä piti olla oikein Ahjolan kurssi tänään, mutta se peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Mutta me emme lannistuneet vaan pidimme sitten kaksin oman askartelupäivän. Anoppi vahti muksuja, niin saimme rauhassa työskennellä. Ihanaa luppoaikaa, kiitos anopille <3


-Tiia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti