maanantai 16. helmikuuta 2015

Jääprinsessa

Anoppi kävi äitinsä luona lauantaina ja hänellä oli mun tekemä kauppakassi mukana. No mummu oli ihastellut kassia ja sen valasta, joten lupasin antaa omani hänelle. Itsehän en kyseisestä kankaasta edes välittänyt! Samalla tokasin anopille, että kangasta riittää vielä yhteen kassiin ja pyysin kertomaan jos tarvetta tulee. No hänellä oli heti joku mielessä, jolle kauppakassin antaisi ja lupasin tehdä hänelle yhden lisää.


Toki olin jo ehtinyt heittämään vapaasti piirtämäni valaan mallin roskiin, joten nyt piti ottaa uus hahmo. Pöllön olin juuri jostain lehdestä bongannut ja se sopi tähän hyvin.


Joten viimeinen palapelilaukku sai pöllö kuvion.


Koska olin itse nyt kauppakassia vailla, niin tein Marimekon Unikko-kangaspalasta itselleni kassin. Tämän kankaan purin seinätaulusta irti.


Unikkoa ei riittänyt sisäpuolelle, joten sisäpuolena toimi vaaleansininen kangas. Aivan yhtä tukeva tästä kassista ei tullut kuin palapelistä, mutta kyllä tämäkin tarpeeksi kestää.


Tänään koko alkupäivä meni salilla ja sen jälkeen puhelinostoksilla mummuni kanssa. En olisi ikinä arvannut, että yhden puhelimen ostokin voi viedä lähemmäs kolme tuntia, mutta pääasia, että mummu löysi mieleisen puhelimen ja saatiin se kuntoon ja liittymät myös sopiviksi.

Kotona halusin tehdä jotain, joten päädyin ompelemaan pikku prinsessalle mekkoa. Kankaana toimi inhottava ommeltava, liukas kiiltävä, trikoo.


Samasta kankaasta tein joku aika sitten vanhemmalle neidille diskotopin. Mekkoon otin vielä päällykankaaksi helmaan ruusukankaan, niin tuli kunnon prinsessamekko.


Neiti ihastui mekkoonsa heti. On kuulemma niin hieno ettei malttaisi eskarissa pitää. 


Mallina mekkoon toimi neidin vanha mekko, joka juuri poistettiin käytössä tahrakatastrofin takia. Mekko oli kauttaaltaan täynnä isoja, tummia läiskiä, joita ei kannattanut edes yrittää lähteä poistamaan.


Pitsinauhaan oli pakko laittaa neppari, kun nauhassa ei pituus riittänyt rusettiin. Ja näin selkään ei tule ikävää mölttiä ulkovaatteiden alle.


Vyötärönauhaa korostaa vielä punainen ruusu, jonka pelastin toisesta mekosta joskus.


Huomenna vuorossa laskiaistiistai ja olenkin luvannut leipoa ison satsin laskiaispullia, kun väkeä on jälleen tulossa runsaasti kahvittelemaan <3


-Tiia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti