Raitamekko on loistava kotoiluun, viimeinen puolestaan on toisaalta nätti, mutta toisaalta jotain puuttuu. Saas nähdä keksinkö puuttuvan palasen kahden euron mekkoon. ;)
Nyt olen myös käynyt kankaitani läpi, kun tuntuu että vääränlaisia kyllä löytyy, muttei mitään tarpeellista.
Mummultani saamasta muumikankaasta pyöräytin kaksi tyynyliinaa ystäväni pojalle. Oli hyvä keino päästä hölmönmallisesta kankaasta eroon. Mehiläiskankaan pala puolestaan on kuulunut Pojun pussilakanaan ennen pienentämistä. Olin jo Pojulle siitä aiemmin tehnyt tyynyliinan, ja nyt ystävän poika sai samanlaisen.
Poju löysi eilen kodinhoitohuoneesta meille vahingossa immulasta kulkeutuneen vanhan ambulanssin ja se pääsi viekkuun.
Seuraavaksi tuskailin verkkokankaan kanssa. Kangasta oli reilusti enkä viitsinyt poiskaan heittää. Niinpä päätin ommella siitä neljä kestohedelmäpussia! Olen niitä kaupassa usein katsonut, mutten ole raaskinut ostaa. Ompelin jokaiseen nauhan, niin saa solmittua kiinni ja nauhaan pujotin pahvilappusen, jonka kääntöpuolelle on hyvä liimata punnitustarrat.
Ja jottei pussukat pyöri ympäriinsä, tein trikoopalasta niille säilytyspussin, jonne ne on helppo viikata nätisti. Muut pikku trikootilkut saumuroittin kestoserveteiksi, ne kun tuntuvat aina kaikki olevan pesussa. On olleet kyllä hyvä keksintö ja muksut osaavat loistavasti niitä hyödyntää.
Kirppiksen vaaleanpunaiset, 0,5€ maksaneet purnukatkin saivat uuden ilmeen tapetin avulla. Nyt on hienot!
Nyt jatketaan jälleen eilen alotettua isompaa projektia. Hyvää yötä!
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti