Keskiviikkona oli nätti sää ja sovimmekin neitien kanssa, että lähdemme heti kun he kotiutuvat koulusta ja eskarista, hakemaan virpomisoksia lähistöltä. Olin jo aiemmin laittanut merkille, että niitä on aika vähän tarjolla tänä vuonna. Onneksi meidän apajilla ei muita vitsan hakijoita käy.
Haimme vitsat suvun pellolta, jossa ei todellakaan näkynyt ristin sieluakaan. Siksi oli huvittavaa että nuorin neiti ei millään meinannut uskaltaa metriä kauemmaksi vitsoista, kun pelkäsi että joku ottaa ne. Kysyin kyllä, että kukakohan ne täältä hakisi!
Kaikki löytämämne vitsat oli tätä luokkaa eli ei todellakaan järin kauniita, varsinkaan yksisteen.
Runsailla koristeilla saimme ne kuitenkin virpomiskuntoon.
Kun pitkän väännön jälkeen saimme kullekin sopivan roolin, niin tein Pojulle pupuasusteet valmiiksi jo hyvissä ajoin.
Vanhin neiti oli kissa ja lähti kaveriensa kanssa virpomaan, tuloksena vain kuusi karkkia. Nuoremmat, noitaneiti, jolta lähti kuin tilauksesta ensimmäinen hammas irti, ja pupuherra lähtivät perinteiselle suvunkiertoreissulle, jossa oli onneksi varauduttu myös puuttuvaan jäseneen ja näin myös vanhin sai hyvän mielen ja ison kasan karkkia.
Päivän saldo, eli hyvin tuli karkkia! Poju otti heti urakan ja hajotti kaikki yllätysmunansa, jotta näki mitä ne sisälsi. ;) Suklaat laitoimme eväslaatikkoon jemmaan odottamaan syöntiä. Kuvassa olevan pupunpäät oli Pojun kummisedän sisko itse tehnyt kolmikolle ja mielestäni ne oli aivan ihania. Itsekin olin kyseistä ohjetta lehdestä katsellut
Sellainen oli tän vuoden virpomiskierros! :)
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti