sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Neuletta

Ostin kangaskirpparilta pari viikkoa sitten ison palan neulekangasta, josta päätin tehdä nuoremmalle neidille pitkän neuletakin. Sopivan kaavan olin löytänyt kirjastosta lainatusta Ottobresta (6/-14).

Ostin kankaan lauantaina ja jo sunnuntaina neuletakki oli valmis. Takin ohje oli mukavan yksinkertainen ja siksi nopeasti valmistuva, vaikka ompelukoneeni päätti taas tehdä kaikkensa jottei työ valmistuisi.

Lopulta enää napit puuttuivat.... 


Pengoimne tyttäreni kanssa nappilootia, mutta mikään ei ollut sopivan kokoinen tai värinen, kunnes silmiini osui kauniit sydämenmuotoiset puunapit!


Joita oli tietenkin vain kolme! Voi äh ja puh. No tytär rakastui näihin heti ja minustakin ne sopivat kauniisti muuten yksinkertaiseen neuletakkiin. Onneksi muistin ostaneeni kyseiset napit joulunalla Tallipihan Nonon myymälästä. Ja sattumalta minulla oli seuraavana päivänä asiakaskin sopivasti, joten päätin poiketa Nonon myymälässä työpäivän aikana.

Olin heti hieman ennen kymmentä liikkeen edessä ja odotin sen aukeamista. Kello kymmenen tuli ja meni. Kävin kysymässä viereisestä kahvilastakin, että onko Nonon liikkeen tarkoitus aueta tänään. Oli kuulemma tarkoitus aueta normaalisti ja niinpä päätin odottaa vielä hetken. Ja juuri ennen kuin ehdin luovuttamaan, niin liikkeen omistaja tuli pahoitellen myöhästymistään. Eipä hänkään ollut arvannut, että kenelläkään olisi heti maanantaina kymmeneltä hoppu tulla nappeja ostamaan. 


Ostin napit ja jatkoin seuraavalle asiakkaalle. Illalla pääsin sitten tekemään neuletakin loppuun.


Takki on vielä hieman reilu neidille, mutta muuten hän piti siitä kovasti! 


Innostuimpa tekemään vielä säärystimet neidille, kun valitteli että balettitunneilla tulee vilu ohuissa sukkahousuissa. Säärystinten teossakin yllätin itseni nopeudessa ja ne oli kahdessa päivässä valmiit!

Neiti teki tämän meikkipussin ystävänpäivälahjaksi kummitädilleen.

Neiti itse innostui myös ompelemaan taannoin. Aikaisemmin lopputulos on ollut lähinnä sotkua, mutta nyt meillä oli ihan oikeita töitä mitä tehdä! Lopulta neidiltä syntyi kaksi meikkilaukkua ja yksi hernepussi. Hän oli niiiiin tyytyväinen itseensä ja minä myöskin ihailin hänen pitkäjänteisyyttään. Myös kummitäti oli ihastellut saamaansa meikkipussia. Toivottavasti into säilyy ja kiinnostus ompeluun kasvaa.

Mukavaa, lumista sunnuntaita kaikille! Muistakaa levätä! <3


-Tiia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti