Diskotoppi

Tän viikon suurin urakka oli tehdä vanhimmalle neidille diskotoppi. Ens viikon perjantaina on nuokun disko ja siihen mennessä se piti olla valmis. No kaksi päivää me sitä teimme ennen kuin toppi oli halutun näköinen.

Kankaan sain appiukolta jo kesällä, mutta nyt vasta pääsin käyttämään sitä. Kangas on ihanan joustavaa, ja yllätyin miten helposti neulaa vaihtamalla ompelu sujui. Saumurilla kylläkin ompelin kaiken mitä pystyi.

Takakappale on suora, alhaalla vain kiertää suora lantiokappale.

Niskakiinnitys hoituu nepparilla.

Neiti oli hyvin tyytyväinen tuotokseemme. :)

Keskiviikkona pääsin viimein myös käymään ystävälläni, jonne minun on pitänyt mennä jo useasti, mutta aina tulee joku este.

Samalla pääsin antamaan ystäväni pojalle kaksivuotislahjan. Lahjaksi tein flanellisen yöpuvun.

Nuottisomisteet oli osuva valinta musikaalisen perheen pojalle. Asu oli kuulemma juuri sopiva ja pääsikin heti seuraavaksi yöksi käyttöön. :)

Nyt aamukahvi naamaan ja kohti family fun-tuntia pikkumuksujen kera. Ja sitten jälleen tapaamaan yhtä hyvää ystävääni. <3

T. Tiia

Löhöilypatja

Pojulla on ärsyttävä tapa raijata peittonsa ja tyynynsä joka päivä olohuoneen lattialle koirankarvoihin pyörimään. Sohvalla hän ei viihdy vaan makoilee pelkästään paksun maton päällä. Niinpä selaillessani kirjaston sisustuskirjaa sivuilla näkynyt lattiapatja osui heti silmiini.

Varastossa oli vielä sopivasti vaahtomuovipatjoja, jotka odottaa pois vientiä, joten sisustakaan ei tarvinnut lähteä ostamaan. Kankaaksi valikoin puuvillaisen raitakankaan, kangas on alunperin ollut jättimäinen tyynyliina, mutta ostinkin sen heti muokkaamista varten.

Sivut ja tereet puolestaan tein hankalan kokoisesta pöytäliinasta. Liina oli nätti, mutta turhan synkkä sekä aivan väärän kokoinen meillä mihinkään.

Pohjakankaana puolestaan toimii vaaleansininen flanelli, jota sattui olemaan sopiva pala. Ja tietysti halusin että päällisen voi kätevästi pestä, niin laitoin tarrakiinnityksen päälliseen.

Patjan mitat puolestaan tein sen perusteella, että sen saa hyvin piiloon pöydän alle.

Tytötkin innostuivat patjasta kun sen päällä on kiva istua ja katsoa teeveetä ja voi samalla nojata sohvapöytään.

Patjan koko on 110x 55cm, joten kun muksut eivät sitä enää noteeraa, niin koiramme saa tästä hyvän pedin.

Vielä patjasta kuitenkin tapellaan, kuka sitä saa milloinkin käyttää. Poju on vahvasti sitä mieltä, että koska oli mukana sitä toteuttamassa niin hänellä on sitten etuoikeus patjan

käyttöönkin. ;) 

Väri olisi kuitenkin saanut olla lopulta eri, joku beigen tai ruskean sävyinen. Täytyykin ehkä tehdä toinenkin päällinen jahka saan ostettua lisää tarranauhaa. Se kun näytti nyt tyystin loppuvan.

Nyt siivoushommiin!

-Tiia

Raitatrikoota

Viikonloppu meni jälleen nopsaan, kun äitini oli kylässä ja teimme pitkiä kävelylenkkejä sekä hyvää ruokaa. Sunnuntai-iltana pääsin kuitenkin uppoutumaan raitatrikooseen, joka oli nuorimmalle neidille ostettu lahjaksi jo aikoja sitten.

Tapansa mukaan hän halusi mekon kyseisestä kankaasta ja niin me yhteistuumin suunnittelimme hänelle mekon.

Pitkät hihat oli jälleen ehdottomat neidin mielestä. Isoon kaulukseen päädyimme, kun halusimme mekolle ilmettä lisää. Koristeeksi valitsimme aiemmin virkkaamani puuvillaneliön.

Kangasta jäi ja isompi neiti kiinnostui. Hänelta tuli toive t-paidasta, lyhyestä sellaisesta, joka laitetaan topin päälle. Otimme mallia hieman yhdestä hänen vanhasta paidasta ja aloin työstämään.

Koristeista väännettiin ja käännettiin. Ketju oli kuulemma ehdoton ja muista sovittiin sitten yhdessä.

Pääkallon vahvistin tukikankaalla ja ompelin näkyvällä langalla paikoilleen.

Ruusu on tehty vanhasta pitsinauhasta. 

Kun paita oli valmis sain kysymyksen, että voisiko ruusua pienentää? No en lähtenyt sitä tekemään ja hyvin kelpasi silti päälle.

Eilen neidit tuli koulusta ja eskarista uudet vaatteet päällä ja ekana piti tietysti kertoa kuka oli kommentoinut vaatetta. Mekko oli kerännyt vaan yhden kommentin, eskaritädiltä. Paita puolestaan oli saanut koko luokan tytöt miettimään, osa ei ollut uskonut sitä itse tehdyksi ja osa kehui sitä. Lopputuloksena neidin paras kaveri halusi samanlaisen. Koska materiaaleja vielä oli, niin lupasin tehdä kopion paidasta.

Niinpä eilinen ilta meni uutta, samanmoista paitaa tehdessä. Paita lähtee juuri neidin mukana kouluun, toivottavasti kaveri tykkää ja paita on sopiva. :) 

Tänään olisikin viikon ainoa kotoilupäivä, joten eiköhän sitä jotain taas saa valmiiksi. Mukavaa päivää kaikille!

T. Tiia

Ovimato

Siskoni laittoi toissapäivänä viestiä, että voisinko tehdä hänelle ovimadon. Olin kyllä nähnyt sellaisia, mutta en tiennyt edes niiden nimeä. Ideanahan on laittaa tämä oven sisäpuolelle ovea vasten niin kylmä viima ei pääse alakautta sisälle.

Ilman muuta lupasin tehdä ja aloinkin heti siltä istumalta sitä vääntämään. Pelkkä pötkyläkin olisi tietysti ajanut saman asian, mutta päätin tehdä siitä möhkyläisen. Ja luonnetta tuomaan mato sai myös nappisilmät ja kielen. Mato itsessään on tehty Marimekon Oja-kankaasta ja kielenä toimii pala Marimekon Vihkiruusua sekä merkki "Hand made with love". Sisältönä madossa on kaksi kiloa riisiä sekä vanua lisäksi.

Kielellä on myös tarkoitus, siitä madon saa vaikka oven kahvaan roikkumaan, kun se ei ole käytössä.

Mato testaamassa meidän ovella toimiiko toteutus. Hyvin toimi, meiän ovi vaan oli liian leveä madolle. Muksut rakastuivat matoon niin että kuskasivat sitä ympäri kämppää ja piilottivat sen, jotten voisi antaa sitä siskolleni tänään, kun hän tuli käymään. 

Tänään selailin kirjastosta lainaamani kirjaa "Enemmän irti vaatteista" ja huomasin kivan ohjeen miten muuttaa miesten XL-koon paita topiksi. Niskalenkkitoppi A-linjalla ei kuitenkaan ole niin vartaloani imarteleva, joten päätinkin ehdottaa prinsessallemma jos hän haluaisi mekon. No tottakai hän halusi.

Vielä kun löysin mieheni kaapista tämän söpön vaaleanpunaisen paidan, joka on hänelle liian lyhyt ja sain luvan käyttää tämän, niin projekti lähti rullaamaan.

Tiivistettynä: paidasta leikattiin hihat ja kaula-aukko veks, vähän hienosäätöä ja uudet ompeleet tilalle. Kumppareille ja nauhoille kujat ja kumpparit ja nauhat paikoilleen, mittausta ja homma olikin jo valmis.

Vähän rutussa on paita, kun on pitkään ollut käyttämättä, mutta muuten tosi kiva. Pääsee kuulemma heti huomenna päälle.

Neiti pöllyytti helmaa vähä hassusti, mutta malli näkyy kuitenkin hyvin tässä kuvassa. Eli kuminauha pitää takalinjan nättinä eikä roiku suotta. Meiän hoikalle neidille riittäisi kyllä L-koon paitakin tähän muokkaukseen, jos vaan pituus riittää. Yläkujaan laitoin paksun vaaleanpunaisen silkkinauhan, jolla saa komean rusetin niskaan.

Nyt tekemään herkullisia tomaatti-mozzarella-pesto-voileipiä iltapalaksi.

-Tiia

Sänkypussukat

Lähetin äitilleni perjantaina kuvan sormettomista hanskoistani ja hän ihastui niihin. Heillä on töissä niin kylmä, että tollaset hanskat olisi kuulemma loistavat töihin, kun on kumminkin sormet vapaana näppäimistöllä. Lähetin hänelle sitten kuvan, jossa oli erilaisia kangasvaihtoehtoja ja hän valitsi niistä mieleisimmän.

Koska vanhin neiti oli lauantaiaamuna menossa äitilleni, niin päätin heti perjantaina tehdä hanskat valmiiksi. Näissäkin on valkoinen fleecevuori kuten omissanikin, mutta varsi on lyhyempi. Omani kuitenkin oli ulkokäyttöön tehty.

Vähän somisteitakin oli pakko taas käyttää ja harmaa pitsinauhan loppu pääsikin koristamaan sormilinjaa. Napeista isoimmat olivat peräisin tästä neuletakista, josta kuviollinen kangaskin oli pelastettu. Äiti piti hanskoista kovasti ja uskoisin niiden olevan sopivan kokoisetkin, kun kätemme ovat lähes kopiot toisistaan.

Perjantaina ehdin vielä tehdä nuorimman neidin sänkyyn säilytyspussukan. Torstaina siivouksen yhteydessä vaihdoin jälleen järjestystä niin, että tytöt vaihtoivat keskenään huoneita. Samalla sain katsottua läpi kaikki tavaralaatikot molempien huoneista.

Neidillä on nyt siis parvisänky, jossa oli aiemmin huono säilyttää mitään iltalukemista tai latautuvaa kännykkää. Hyllyn toin jo aiemmin viikolla ja sekin oli niin sopivan mittainen ettei tarvinnut edes kiinnitystä vaan pysyy hyvin sängyn jalkojen päällä.

Nyt kun hyllyn alla on vielä säilytyspussukka, niin tavarat pysyvät järjestyksessä. Pussukka on takaa tarralla kiinni päätylaudan ympärillä.

Kankaana toimi ihana vanha raitapuuvilla ja koristeena vanhan lakanan pitsisomiste.

Eilen aamulla näin neidin liimailleen sinitarralla piirustuksiaan seinään kiinni. Sanoin ettei käyttäisi sinitarraa, kun siitä jää rasvajäljet maalattuun pintaan.

Niinpä solmin vanhoihin taulun paikkoihin kiinni narun kireälle ja siihen pikku pyykkipojat. Nyt pyykkipoikiin voi ripustaa vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Olimme menossa iltapäivällä kaveripariskunnan kanssa leffaan ja syömään, aikaa oli kuitenkin vielä niin halusin tehdä jonkun pikku projektin. Selailin facea, kun Ompeluelämää-ryhmässä oli jälleen keskustelua itse tehdyistä alushousuista. Monta keskustelua jo aiemmin nähneenä aloin miettimään että pakkohan sitä on kokeilla. Monilla oli päätavoitteena kierrättää vanhoja paitoja alusvaatteisiin, mutta itse päädyin söpöstelyyn jälleen. 

Ekojen jälkeen innostuin niin, että oli pakko lopulta pyöräyttää kolmet.

Tänään tein sitten pienen säilytyspussukan vanhemman neidin sängynpäätyyn. Niin monta kertaa kun on kännykkää metsästetty sängyn ja seinän välistä.

 

Viimeinen pala siskoni päiväpeitosta kului sopivasti tähän säilytyspussukkaan.

Ja taas, ennenkö huomaskaan, niin viikonloppu on vierähtänyt. Mukavaa viikkoa kaikille! Oma viikkoni sisältää taas Tesomalla käyntiä ynnä muuta mukavaa.

-Tiia

Sormettomat ja kukkaro

Eilen illalla myöhään sain viimein kaksi projektiani valmiiksi! Molemmat projektit olivat pieniä, mutta paljon käsin ompelua sisältäviä, joten aikaa kului monta iltaa.

Ensimmäisenä tein itselleni ns. pulsuhanskat eli hanskat joista puuttuu sormet. Itseäni kun aina ärsyttää se kuinka hanskat rajoittavat tekemistäni. 

Päällinen on mummulta saamastani vanhasta neuleesta. Ilmeisesti ollut joskus jonkun villapaita, joskaan villaa se ei ole, vain jotain tekokuitua. Mutta oli niin kaunista, että valitsin sen. Vuorena on valkoinen fleece. Tosi näppärä tehdä, kun ei paljon tarvinnut ommella ja kaavanakin toimi oma käsi. 

Eniten aikaa menikin koristeisiin, pitsinauhat on ommeltu molemmilta reunoilta kiinni, jotta pysyvät nätisti paikoillaan. Ja olihan se pitsiruusuke taas saatava tätäkin koristamaan. ;) 

Kukkaro puolestaan tuli pojulle. Vaikka 2,5vuotias ei sitä oikeasti tarvisi, niin hän usein kysyy että saako hän rahaa taskuun. Nähnyt niin monta kertaa siskojen ostavan itse kaikkea. Meidän kukkarot oli vaan kaikki niin tyttömäisiä ettei ne oikein pojalle sopinut. 

Tyhjentelin pieniä vaatteita pojun kaapista, kun käteeni osui liian pieni ja parhaat päivänsä nähnyt neuletakki söpöillä koristeilla. Päätin antaa sille uuden elämän kukkarona!

Ratkoin kaikki merkit ja napit irti ja etsin niille uudet paikat kukkarosta. Neuleen selkäkappaleesta tein kukkaron pohjakankaan.

Pohjakangas on vahvistettu tukikankaalla.  Tässäkin aika kului lähinnä käsin ompeluun.

Kukkaro kirjaimellisesti vietiin käsistä kesken kuvauksen. Poju tiesi tämän olevan hänelle.

Kukkaro pääsi heti omistajansa syyniin. ;)

Jokainen yksityiskohta tutkittiin. Ja sitten tietenkin haimme pari hilua sinne sisälle laitettavaksi.

Yhtenä päivänä ehdin vielä suhauttaan ison kasan kestörättejä/-servettejä ihanista tilkuista. Kyllä näillä kelpaa pyyhkiä nassut ja tassut.

Nyt suuntana on kauppa, jotta pääsee sitten tekemään hampurilaissämpylöitä sekä -pihvejä. Hampparipäivä!

Mukavaa viikonloppua kaikille, sitten kun se kullakin alkaa!

-Tiia

1,5euron kankaanpala

Ostin eilen kirpparilta 1,5eurolla fleecepalan, jonka koko oli noin 60x80cm. Fleecen kuviointi oli kiva, joten päätin heti tehdä siitä jotain ihanan lämpöistä muksuille. 

Molemmat tytöt innostuivat kankaasta ja tilasivat pipoa ja kaulahuivia ja tumppuja. Sanoin heti, että kaikkeen kangas ei riitä.

Vanhin neiti on ostanut kaksi pipoa kuukauden sisällä, joten sanoin että hän ei nyt kyllä pipoa tarvi. Nuoremmalla puolestaan oli käyttöä pipolle, joten kysyin että millaista hän toivoi. 

Hän halusi pipon, jolla on korvat. Hetken mietittyään hän päätyi nimenomaan kissan korviin ja ne hän sai.

Kaulurille oli myös käyttöä, joten senkin neiti sai. Emme halunneet pään yli vedettävää, koska se sähköstäisi liikaa hiuksia, joten päädyimme tarrakiinnitteiseen.

Tarra jää niskapuolelle, niin ei kutita leukaa eikä pönkötä hassusti edessä.

Vanhempi neiti halusi ihan perus pitkän kaulahuivin hapsuilla. Tässä toiveessa pääsinkin sitten tosi helpolla, koska koristeitakaan ei saanut laittaa.

Kangas riitti vielä yksiin tumppuihin, joihin tein kaavan isomman neidin kädelle, mutta ommellessa huomasin, et hupsista keikkaa, näistä tuli liian pienet. Niinpä nuorempi neiti sai vielä tumputkin! 

Nuorempi neiti halusi kaikkiin koristeita ja valitsikin nätin vaalean lilan pitsinauhan, josta sain kehitellä koristeet. 

Työ jatkui iltamyöhään, joten aamulla vasta neidit näki työn jäljen. Pitkä kaulahuivi pääsi heti kaulaan, joten tuntui olevan mieleinen. Pikkuneiti kehui oman settinsä heti sen nähtyään, se oli kuulemma kuin prinsessalla. 

-Tiia