Kirppistelyä ja väkertelyä: Mummon mekosta kesämekoksi

Tällä viikolla vaihteeksi pikku potilas meillä, nyt tosin keskimmäinen eikä nuorimmainen. Eilen alko flunssa ja eilinen menikin nukkuessa, yksin kun ei halunnut päiväunia nukkua niin eipä auttanut muu kuin mennä viereen. Eipä siinä sitten juuri muuta ehtinyt kun piipahtaa töissä, lääkärissä ja nukkua. Tänään päätinkin sitten tehdä jotain hyödyllistä jälleen ja otin projektiksi Linna kirpparilta neljällä eurolla ostamani mekon. Mekko oli suomalainen ja kangas jotenkin söpö, malli vaan oli olkatoppauksineen aivan kivikautinen, joten mekko oli pakko muuttaa ennen käyttöä.

Eniten häiritsi siis nimenomaan mekon yläosa, koska alaosa oli täysin suora ja sopivan siro. Niinpä ekana sakset käteen, että saadaan yläosa keveämmäksi. Selkä saisi jäädä kokonaan auki, jotta mekosta tulisi raikas kankaan retroudesta huolimatta. Tuubimallinen yläosa ei vartalolleni sovi, joten päädyin niskan taakse solmittavaan.

Aluksi ompelin vain pelkän etuosan syvennyksen ja alimmainen nappi jäi paikalleen, mutta malli ei istunut, joten muokkasin vielä etuosaa ja poistin viimeisenkin napin. Nappien oli tarkoitus tulla takaisin, mutta sitten löysin pitsinauhat jemmoistani.

Päätin koristella kaula-aukon pitsillä, valkoinen pitsi sopi loistavasti punavalkoiseen mekkoon sekä väriltään että mekossa olevaan rusettikuvioon.

Kapeampi pitsi kiertää ylös asti, mutta rintaa koristaa vielä päälle ommeltu leveämpi pitsi.

Alkuperäinen vyö ei enää tyyliin sopinut, joten vyötärö kaipasi jotakin uutta, ettei mekko olisi pelkkää pötköä vain, vaikkakin vyötäröltä rypytys löytyikin. Niinpä päätin tehdä leveämmästä pitsistä siihen vyön, ompelin sen kiinni vain edestä keskeltä, jotta mekon joustavuus ei kärsisi ja sen saisi vielä päällekin. Kylkeen ompelin napin, jolla kiinnittää pitsivyö paikoilleen huomaamattomasti.

Alareuna mietitytti, en pidä pitkistä mekoista, joten aluksi tarkoitus oli lyhentää mekkoa. Annoin ajatusten hetken selventyä ja juoksin pikkutossut kiinni.

Pikkutossut kiinni saatuani lähdin nukuttamaan pojua ja potilasta. Torkkujen jälkeen palasin sorvin ääreen ja päätin, että helma saa jäädä, ainakin toistaiseksi, pitkäksi. Halkio sitä kumminkin rikkoo kivasti. Nopeahan se on ommella lyhyemmäksi, jos siltä näyttää että jää muuten käyttämättä. Jotenka nyt enää silitys ja mekko on valmis.