Ensimmäinen vaihe oli tietysti kranssipohjan hankinta. Jälleen Tiimarin häipyminen katukuvasta harmitti, sieltä olisin varmasti saanut sopivan kranssipohjan helposti kauppareissun yhteydessä, mutta nyt tyydyin jälleen Prisman valikoimaan, muut asiarteluliikkeet kun on keskustassa eikä siis järin näppärästi käsillä. Olisin toivonut löytäväni isomman kranssin, mutta valikoimaa oli tasan tämä yksi koko, joten se sai kelvata.
Seuraavaksi pitikin lähteä pajuja metsästämään, sitä ei onneksi tarvinnut yksin tehdä vaan mukaan lähti lapsien lisäksi koiruus.
Tarkoitus oli käydä vaan nopeasti, joten vedin kaikkea muuta kun sopivat kengät jalkaani. Ainoilla olikin sitten hieno hyppiä tuolla ojissa, kun pajuja ei ihan tien viereltä löytynyt.
Sitten vaan kuumaliimapistooli käyttöön ja liimailemaan. Tovihan siinä vierähti ennen kuin kranssin pinta oli piilossa pajunkissojen alla. Peitin kranssin kauttaaltaan, ettei styroksi vaan pilkota mistään. Pinnasta tuli kyllä todella eläväinen ja söpö.
Kranssia ostaessani löysin myös koristeluun sopivaa, kaunista silkkinauhaa, josta halusin rusetin kranssiin.
Tein silkkinauhasta rusetin, ja enää oli kiinnitys mietittävänä. Koska kranssi oli pieni niin ajattelin, että se sopisi hyvin ikään kuin roikkumaan nauhassa ovessa olevaan naulaan. Silkkinauha oli kuitenkin turhan jähmeää tähän, joten otin jälleen pitsinauhan käsittelyyn.
Siitä sitten kieputin silkkinauhan ympärille pitsiä ja jätin nauhaa myös lenkille, niin kranssin saa nätisti roikkumaan.
Lopputulos olikin hyvin hurmaava valkoista oveamme vasten. Siinä sitä on mukava katsella kotiin tullessa pääsiäisen ajan.
Ei muuta kuin keräämään voimia huomista virpomiskierrosta varten, oksia odottaakin maljakossa nelisenkymmentä! Vanhin noita kun päättikin lähteä kaveriporukalla virpomaan pääsiäistä naapureille, joten minä saan nuorimmaiset kuskattavakseni sukulaisten oville. :)
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti