Huolisyöppö

Eilen saatiin äiti muutettua uuteen asuntoon, kymmeneltä aloitettiin ja viiden jälkeen olin kotona. Huh huh, että voikin yhdellä ihmisellä olla tavaraa ja huonekalutkin oli oikein mahdottoman inhottavia kantaa. No eipä tarvi jouluna palella mekossa kun on polvet niin mustelmilla muutosta. ;)

Koska sitä tavaraa oli jo en ennestäänkin tarpeeksi, niin tuparilahjana vein naan-leipään ja tsatsikiin aineet ja ohjeet. Voivat sitten vaikka jouluna nautiskella, kun eivät siskoni kanssa juuri jouluruuista perusta.

Muutenkin viikonloppu oli hyvin täynnä, kun perjantaina kävi ystäväni kylässä, sekä illalla olin äitini makutuomarina sohvakaupoilla. Lauantaina suuntasimme siskoni ja pikkumuksujen kanssa Särkänniemen Koiramäkeen. Porukkaa oli aivan uskomattoman paljon, ja sen vuoksi askartelupajoihin oli kova tunku.

Pipareita mahduimme kuitenkin koristelemaan. Joskin panostukseni ei ollut järin hienoa.

Koiramäestä selvittyämme vietimme iltaa ystäväpariskunnan kanssa. Onneksi lahjojen teko on jo niin hyvällä mallilla, ettei viikonlopun kiireet lannistaneet.

Huolisyöppöjä tuntuu olevan nyt joka puolella, joten päätin ommella kaksoisveljilleni sellaiset. Huolisyöppö on siis otus, jolle kerrotaan/kirjotetaan/piirretään huolet ja laitetaan lappu suuhun, sitten vetska kiinni niin huolisyöppö syö huolet pois.

Saatuani huolisyöpöt valmiiksi, ne eivät saaneet kauaa rauhassa olla.

Ne olivat kuulemma niin "inania" (=ihania) ettei niitä voinut vastustaa. Joten minun piti äkkiä pistää ne pakettiin piiloon.

Paketteja tässä onkin saanut jos jonkinmoista tehdä. Ison ruusukkeen paketin päälle tein kolmesta ohuesta pyöreästä servetistä. Tämä materiaali sopi hyvin saajalleen sisäpiirijutun vuoksi.

Voimapaperista tykkään paljon lahjapaperina, siitä saa yksinkertaisen kauniita paketteja. Joskin teippaus on hankalaa, kun ei meinaa pysyä paikallaan.

Lisää lahjoja paljastunee myöhemmin, nyt ruokaa väsäämään....

-Tiia