Hulmuhelmamekko

Sain mummultani vanhoja käsityölehtiä ja niistä syntyi idea alkaa taas pakertaan mekkoa, aloin katsella yhden mekon kaavaa, sen ohjeen mukainen mekko oli kokonaan napitettava takaa ja edessä oli taskut. Malli miellytti minua, mutta ei tämän kankaan kanssa, jota olin työstämässä tällä kertaa. Joten mekko saikin sivuilta pidemmän liehuhelman ja suoran yläosan, jossa on napit takana. Olkainten kaava sentään pääsi lehdestä mukaan leikkiin.

Tyttö oli innoissaan kun ehdotin leveää helmaa ja hyväksyi heti suunnitelmani. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen. Käytimme taas samaa sovittamalla-kaavat-tekniikkaa, joka toimi hyvin. Helman laskoksetkin oli helppo saada sopiviksi, kun välillä soviteltiin ettei vaan mene liian tiukaksi.

Työ eteni ongelmitta ja ompelukonekin oli yhteystyökykyinen helman siksakiin asti. Sitten alkoi ihme jumpittelu, mutta neljän stopin jälkeen helmakin oli valmis. Menin näyttämään mekkoa tyttärelleni, johon neiti vastasi mekon olevan hieno, mutta kuulemma rintaan tarvii laittaa joku kuvio! Kankaan ollessa hyvin värikäs jo itsessään, päätin tehdä hyvin simppelin kuvion rintaan. Päädyimme sitten yhteistuumin perhoseen kun perhoskuvioita kankaassa jo esiintyi.

Mekon olkaimet on vekeillä, jolloin ne levenevät nätisti ylhäällä ja kapenevat kiinnityskohtiinsa.

Perhonen näkyy vienosti rinnasta, muttei kuitenkaan ole liian näkyvä.

Takana on kiinnityksenä pinkit KAM-nepit sekä ylimpänä piilossa neppari.

Mekko oli heti seuraavana päivänä tarhassa päällä ja keräsikin tädeiltä kovasti kehuja. Ja niin neitikin innostui oikein poseeraamaan mekkonsa kanssa.

Joskohan seuraavaksi malttaisi mennä eteenpäin hame-mekko-töistä. ;) Mutta kun ne vaan on niin söpöjä! Eikä mulla kauaa ole niille enää käyttäjääkään, kun prinsessamme kasvaa isoksi.

-Tiia