Kangastilkkuja ja kassien ompelua

Kerran taas Pirkan kirpputorikeskuksella käydessäni näin eräässä pöydässä kassillisen kangastilkkuja. Hinta ei ollut halpa, mutta tilkkujen räikeät värit oli niin vastustamattomia etten voinut jättää niitä ostamatta. Heti kotona aloin miettiä mitä tilkuista voisi tehdä. Koska kyseessä oli jonkun ompelutöistä ylijääneet kangaspalat niin palojen muodot ja koot vaihtelivat paljonkin, niimpä niistä ei kovin suurta tekelettä olisi saanut aikaan. 

Keksinpä sitten tekeväni niistä pojalleni tarhaan vaippakassin, jossa on helppo kuljettaa kestovaipat hoitoon ja iltapäivällä taas kotiin pesuun. Kassin mitat määräytyivät sitten sen mukaan, että sinne oli mahduttava yhden hoitopäivän vaipat sekä likavaipoille oma pyykkipussi. Koska monet tilkuista oli venyvää kangasta ja vaipat ei aina ole märkinä niin kevyitä niin päätin heti vuorata kassin. Näin sisäpuoli olisi myös fiksumman näköinenkin. Niinpä sitten leikkasin sopivan kokoisen sisäkankaan ja aloin mallata siihen erikokoisia kolmion mallisia paloja. 

Kun palat oli sommiteltu, niin ompelin ne siksakilla suoraan kiinni sisäkankaaseen. Reunojen yhteen ompelun jälkeen,  ompelin vielä kassin pohjaan rakennetta tekemällä taitetut kulmat sinne, jolloin vaipat istuisi nätimmin kassiin. 

Kassista tuli ihanan iloinen ja ennen kaikkea värikäs. Koska tilkkuja jäi, niin tein myöhemmin niistä vielä itselleni reenikassiin pienen pussukan, johon on helppo sujauttaa sykevyö, kuulokkeet ja muut tarpeelliset pikku tilpehöörit.

Värikkään kuosinsa ansiosta tätä pussia ei voi olla löytämättä reenikassin pohjalta.

Pikkuveljen saatua oma kassinsa, myös isosiskot ilmoittivat halustaan saada itse tehty kassi. Sillä erolla tietysti, että saisivat itse päättää kankaan kassiinsa. Niinpä käväisimme eräänä päivänä Eurokankaassa ja saivat sieltä ostaa mieleisensä kankaat.

Vanhempi päätyi pilkulliseen kankaaseen ja ohjeeksi kokoon annettiin se, että kassia tullaan käyttämään kirjastoreissuilla ja jumpassa. Hihnan tuli myös olla pitkä. Muuten sain vapaat kädet. Niinpä päätin jälleen kerran lisätä vähän yksityiskohtia laukkuun. Joten laukun alanurkkaan hyppäsi pupu ja perhonen pari nappia kavereinaan. Kassi on vetokejuton ja muutenkin ihan perusmallia, sisälle kassin yläreunaan päätin kuitenkin ommella roikkuvan taskun, johon on helppo sujauttaa kirjastokortti. Ehkä näin neiti Hajamielinenkin saa korttinsa pysymään tallessa.

Jälkikäteen kassi sai kaverikseen myös pienen rahapussin sekä kamerapussukan. 

Rahapussiin neiti valitsi pöllösomisteen. Kamerapussukkaan valittiin pieni neppari piilokiinnitykseen ja turkoosi silkkinauha, jos joskus tarvisi se saada kaulaan roikkumaan.

Enää oli keskimmäinen lapsi ilman kassia. Hän ei osannut nimetä käyttötarkotusta kassilleen, mutta sen malli tulisi ehdottomasti olla sama kuin isosiskolla. Niinpä tein hieman pienentäen ja hihnaa lyhentäen samanlaisen kassin, tähän tosin ei kirjastokorttitaskua haluttu. Somisteista sain tarkat ohjeet, ne sekä niiden tuleva paikka määriteltiin hyvin tarkkaan. Mun homma olisi siis ainoastaan ommella, koska käteni oli sidotut. ;)

 Tässä siis nuoremman neidin valmis kassi.

Usein lapsille itse tehdyt tekeleet päätyvät hyvin nopeasti kaapin perälle käyttämättömäksi, mutta nämä on ainakin tähän asti pysynyt hyvin käytössä.   Samoin paljon aikaisemmin nuoremmalle tyttärelle tekemäni pieni farkkukäsilaukku on pitänyt suosionsa.

Tässäkin neiti halusi itse päättää mitä kaikkea koristetta laukkuun laitetaan ja mihin kohtaan mikäkin tulee. 

Myöskin itselleni kirppiskankaasta tekemä kauppakassi on palvellut hyvin ja kuvaushetkelläkin pesu olisi nähtävästi taas tarpeen. ;)

Sellaista tällä kertaa. Kommentoikaa ihmeessä juttujani. :) Huomenna olisikin edessä paluu arkeen, kun lomat on tältä osin lusittu.

- Tiia