Kahvipussiaskartelua

Löysin kirjastosta kirjan "Kahvipussin uusi elämä" ja siihen paneuduinkin eilen oikein toden teolla. Kävimme pikku prinsessan kanssa läpi kaikki mielenkiintoset ohjeet ja suunnittelimme kokeilevamme useempaakin.

Ennen askarteluhetkeä päätimme kuitenkin lähteä kävelylle, ennen kuin alkaisi mahdollisesti sataan taas. Ja sää suosikin meitä lenkillä ja tuli oikein mukavan lämmin auringonpaisteessa. Neiti innostui poimimaan kukkakimpun ojan poskesta.

Lasipurkki pääsi taas toimittaan kukkaruukun virkaa. 

Lenkkipolun varrelta metsästä löytyi myös suosikkikukkiani, kieloja. Niitä poikkesin itsekin poimimaan ja näin saatin ihanalta tuoksuvat kimput keittiöön ja vessan peilihyllylle.

Ulkoilun jälkeen menimme varastoon sorvin ääreen ja aloimme työntouhuun. Ensimmäiseksi oli hyvä tehdä helppo kirjanmerkki, niin sai vähän tuntoa siitä millaista on ommella kahvipakettia.

Hyvinhän se sujui ja söpö elefanttikirjanmerkki oli valmis. Näitä piti tehdä sekä tytölle että itselle, kun miellytti niin silmää. Vanhempi neiti tilas kissan, mutta se jäi vielä odottamaan neidin piirtämää kissan päätä.

Seuraavaksi luonnistui intiaanipäähine pojulle. Ensiksi poju ei lainkaan ymmärtänyt miksi äiti sovittelee kahvipusseja päähän, mutta työn edetessä kiinnostus kasvoi. Kuvaushetkellä poju oli jo mummun hoivissa, oppimassa nukkuun yönsä, niin vastahakoiseksi malliksi päätyi vanhin neiti.

Kello alkoi olla jo puoli seitsemän, joten piipahdettiin sisällä tekemässä sämpylöitä. Maha täynnä tuoretta sämpylää olisi mukavampi jatkaa touhuja.

Koska pikku prinsessa oli ehdottomasti sitä mieltä, että tarvisi myöskin päähineen nyt, niin seuraavaksi oli vuorossa kruunu.

Koska työssä oli nimenomaan tarkotus tyhjentää varastoja, niin ohjetta mukailtiin vähän ja tähän lopputulokseen päädyttiin. Ja todella söpö tulikin. Kuvassa ei näytä yhtään niin nätiltä kuin luonnossa.

Ja jottei ilta loppuisi lyhyeen, päätin vielä tehdä isoimman urakan viimeisenä ja niin kello yheltätoista mulla oli kädessä valmis kylmäkassi. 

Positiivista kassissa oli tarranauha, joka varmasti pysyisi suljettuna, toisin kuin kaupan perus nepparikylmäkassit. Kooltaan kassi saisi ehkä hieman suurempi olla, näin viiden hengen perheelle, joka tosin ei hirveästi pakasteita käytä. Myös vinonauha olisi ollut mukavampi mustana, mutta tähän väriin oli nyt tyytyminen. Ja harvapa sitä kaupassa kiinnittää huomioo toisen kylmäkassiin. ;)

Hyvillä mielin laitoin koneellisen vaippoja kuivumaan ja suuntasin nukkumaan.

Aamulla kello soittikin puoli kasilta sen merkkinä, että tunnin päästä pitäisi olla koululla tyttären todistusten jaossa.

Monen kesäisen laulun ja todistuksen saannin jälkeen, koitti viimein hänellekin kesäloma. <3 Jota tietenkin lähdettiin heti juhlimaan kavereiden kanssa pyöräilyn merkeissä. Vielä kun sain hukattua pikku neidinkin mummolaan, niin tehtiinpä sitten pojun ja koiruuden kanssa kunnon lenkki kodalle.

Maisemat oli tällä kertaa jylhemmän puoleiset.

Kodan äärellä, pojun nukkuessa ja koiruuden juostessa innolla metsässä, oli hyvä istahtaa ja kirjoittaa tämä teksti...

-Tiia

Pussukoita ja prinsessakeksejä

Ens viikon sunnuntaina järjestetään meiän pikku prinsessalle kesäjuhlat, tarkoituksena on muovailla taikataikinaa, maalata kangasta ja syödä herkkuja, sekä toivottavasti nauttia ihanasta kesäpäivästä. Sitä silmällä pitäen ompelin vanhoista, valkoisista pinnasängyn aluslakanoista pussukoita neideille. Näihin saa sitten jokainen toteuttaa oman kuvaelmansa.

Kangasmaalit puolestaan tilasimme netistä, Sinelliltä, ja nyt odotellaan niiden tuloa. Enää puuttuu siveltimet ja vaahtomuovitöpöttimet. Täytyykin niistä vinkata appiukolle. 

Ommeltuamme kuusi kassia teimme uudella reseptillä keksejä. Tämä resepti löyty joululahjaksi saamastani leipomuskirjastani ja nyt onnistui muottienkin käyttö. Saatiinkin ihania prinsessakeksejä aikaiseksi.

Ja koristelu jatkoi samaa prinsessateemaa.

Näitä kuulemma on myös tehtävä kesäjuhliin!

Illalla päätin, että nyt kyllä kokeilen taas niitä marmorikynsiä. Ei voi muuta sanoa, kun että huh huh. Sotku oli jäätävä. Onnistuin itseni lisäksi sotkemaan myös valkoisen olohuoneen karvamatonkin kun pinkki kynsilakkapullo lipesi kädestäni.

Vaikka lopputulos joissakin kynsissä olikin ihan siedettävä, niin kiitos mutta ei kiitos, tolle leikille!

Tää päivä vietettiinkin taas kahvikierroksella, päätin lähteä Tesoma-Haukiluoma-akselille ja poiketa siellä päin ollessani iso sedälläni, kaverillani ja siskollani. Oli kyllä mukavaa nähdä heitäkin taas! <3

Kotimatkalla poikkesin vielä äitin ja junioreiden kanssa uusissa Pirkan kirppiksen tiloissa. Tilaa oli melkoisesti, mutta olipahan mukavan avaraa kulkea ja jopa ruuhkan keskellä mahtui liikkumaan rattailla. 

Joko juurikin avajaisruuhkasta johtuen tai huonosta säkästä, saalis jäi tällä kertaa hyvin laihaksi. Jokusen ompelukseen päätyvän kankaan löysin ja söpön emalimukin pojulle, mutta en muuta. Äitikin löysi yhden paidan vaan itselleen ja neiti jokusen manga-kirjan. Kassajono olikin huikean, järjettömän pitkä. Ehkä ihmispaljous juurikin oli vienyt jo kaikki herkut pöydistä, koska niin moni oli jonoon päätynyt. 

Kotona nälkä kurni jo komeasti, koska kello oli neljä ja päivän ruokailut oli koostunut aamupalan kahdesta paahtoleivästä ja kahvipöydän miniminidonitsista. Maltoin kuitenkin hotkasemasta mitään nopeaa, vaan väänsin lupaamani sushit ja ai, että ne maistuivat taas niin hyvälle.

Anoppikin sai mahansa täyteen näistä.

Pyykin pesun ja muun yleishyödyllisen työn jälkeen, kiepautin iltapalaksi vielä perinteisen kinkkupiirakan. Tähän oli hyvä kuluttaa jääkaapin kinkkuylijäämää. ;)

Nyt rauhoitun syömään...josko se tässä hulinassa ja vilinässä on mahdollista.

-Tiia

Tiipii ja kynsileikkiä

Eilen askarreltiin taas kynsiä neideille. Omani oli tehnyt lauantaita varten jo perjantaina.

Sain siskoiltani synttärilahjaks kirjan "Kynnet kuin karkit" ja sen inspiroimana alkanut kokeileen kaikkia kivoja kynsijuttuja. Ja kynsien kanssa kun ei edes harmita vaikkei heti onnistu täydellisesti, koska kynsilakat on niin helppo poistaa.

Isompi halus kesäiset hedelmä-kynnet. Ja pienempi prinsessa ehdottomasti timantteja.

Kun kynnet oli tehty, alettiin leipoon. Tarkoitus oli käyttää juuri Ullan Unelmasta tilattuja muotteja, mutta joko eilisestä helteestä tai väärästä taikinasta johtuen keksit ei meinannut millään luonnistua. Joten päädyin tekemään koko taikinan sydämiä. Toki myös päällysteeseen lorahti liikaa vettä ja sekin oli liian löysää. Pikkuneiti kumminkin tyytyväisenä heitteli sydämiä kuorrutteeseen koristeeksi. Mutta maku on tärkeintä ja keksejä ei enää olekaan kuin pari jäljellä. ;)

Tänään käytiin salilla ja kaupassa, perinteiseen maanantai-malliin ja kotona päätin että nyt projektini valmistuu. 

Tiipiihän ei ollut ompelumielessä vaikea tehdä, mutta joku mätti, ilmeisesti kohdistus ja sittenhän päällinen ja vuori ei meinannukkaan millään sopia toisilleen. Myöskään toiset pussilakanat oli hyvin vetelää kangasta, joka sekin vaikeutti työskentelyä. Mutta enpä viittinyt tätä varten ostaakaan kangasta, kun menekki on niin suuri. No pienten muutostöiden kautta saatiin tiipii kasaan.

Vuori

Enää tarvis veistää tikkujen päät niin, että uppoo paremmin maahan sekä pätkästä liika mitta pois. Mutta tytöt näytti pitävän, vaikkei nyt tällä kertaa ehtinytkään leikkiä täällä. Seuraavaksi pitäskin tehdä alusta tiipiihin ettei tarvi ruoholla leikkiä.

Toivottavasti viikon sääennustus ei pidä paikkaansa tai muuten ei paljon ple käyttöä tiipiille. Mutta nyt syvennyn taas kirjallisuuden maailmaan ;)

Mukavaa viikkoa kaikille <3

-Tiia

Uusi kirppis!

Lähdin hakemaan viimeisiä kesäkukkia kaupasta ja mieleeni tuli Pirkan kirpputorikeskuksen muutto. Ens viikolla se muuttaa uusiin tiloihin, nykyisen paikan viereen, mutta on kumminkin pari päivää kiinni. Ajattelinkin etten varmaan ensi viikolla sinne ehdi sopivasti, joten päätin nyt siinä jälleen piipahtaa. 

Alkupäässä kierrellessä näytti siltä, että tyhjin käsin lähetään pois, kun tavara oli niin epäsopivaa meille. Sitten kumminkin löytyi mieleistä. Nämä ihanat raitatyynyt (keskellä) lähti mukaan kympillä, joka ei ollut paha hinta, koska tyynyissä tuli kaksi päällistä per tyyny ja raskaat sisätyynyt mukana. Nämä sopi hyvin varastomme "sohvalle", kun vanhat tyynyt olivat turhan ohkaset selän taakse. Nyt voi ihanasti möyhentää oman kokoisen kolon tyynyvuoreen.

Tottakai mukanani oli Brion pikkurattaat ja ostoskori, joten paksujen tyynyjen kanssa loppuun kiertely olikin varsinaista sirkustaiteilua. ;)

 

Pääsin kuitenkin eteenpäin hajottamatta mitään. Itselleni löytyi vielä khh:seen sopiva verho kuudella eurolla.

 

Tätä verhoa olin jo kaupassa katsellut, keittiöön tosin, mutta hinta oli hivenen liian suuri kun joutuisi ostamaan kaksi. 

Luonnonkosmetiikka on myös kiehtonut, joten oma kirja oli hyvä. Kirjastosta oon näitä lainannut, mutta laina-aika on aina loppunut kesken. ;) Nyt ei haittaa vaikkei vuoteen ehtisi kokeilla yhtään reseptiä, tosin uskon tyttäreni muistuttavan minua. Viiswee prinsessa kun palaa halusta päästä kokeilemaan jotain kasvonaamiota.

Tummia ja vaaleita takkeja löytyy kaapistani jo liikaakin, mutta niiden vienti kirppikselle on jotenkin niin rasittavaa. Kun aina saa kantaa puolet takasin kotiin.  Nyt siis sorruin ostaan takin, joskin aivan erilaisen kuin mikään jo kaapissani oleva. Väri vaan oli niin mehevä ja ruskettuneen ihon kanssa.....

Tärkein löytö oli kumminkin kahdet sortsit vanhimmalle tyttärelleni, kun hän juuri aamulla oli kironnut sortsien vähyyttä. Niitähän olikin tasan kolmet ja pyöräillessä ei oikein hameet toimineet. Hinta, 7€ yhteensä ei myöskään päätä huimannut.

 

Pieni sisäänotto vyötäröltä ja housut ovat sopivat. Lupaan tehdä sen viikonlopun aikana! 

No tänään oli upea sää, joten perjantaijumpaksi valikoitui Hämeenpuistossa pidettävä kahvakuulareeni. Ai, miten ihanaa oli reenata auringonpaisteessa. Siinä päätinkin sitten poiketa huhtikuussa avatulla Kodin kakkonen-kirpputorilla joka sijaitsee siinä ihan kivenheiton päässä. 

Vaikka kirpputori sijaitsee keskustassa niin parkkipaikasta ei tarvinnut maksaa, vaan kiekolla selvisi. Oman autoni jätin hieman kauemmas, koska Papinkatu olikin väärään suuntaan ykssuuntainen enkä jaksanut kiertää autolla lenkkiä. 

Heti sisään astuessa huomasin kirpputorin olevan todella ilmava ja selkeä. Jännää oli myös se, että myyntikehikot olivat niin matalia että korkkarit jalassani tunsin oloni hyvin pitkäksi. Oli kyllä mukava kiertää kun ei tarvinnut väistellä muita asiakkaita vaan mahtui hyvin ohitse. Hinnatkaan eivät olleet päätä huimaavia, niin kuin keskustassa usein on. Osassa pöydässä oli kyllä sellainen hintataso etten viitsinyt edes katsoa tarkemmin. Mutta myös järjellä hinnoiteltuja pöytiä oli runsaasti. 

Mukaani tarttuikin jokunen mukava juttu. Pitkästä aikaa ostin itselleni kengät, joita en olis tarvinnut, mutta ne oli niin vastustamattomat.

Samasta pöydästä tarttui vielä Guessin syksyyn sopivat nilkkurit sekä tuubitoppi. Nämä kaikki maksoi yhteensä 12€.

Myös tyttäreni sai kengät, kun nämä Lacostet oli tarjolla neljällä eurolla. Veikkaan että kenkiä taas menee valitettavan paljon kesän aikana rikki, kun huolehtiminen on vähän mitä on.

Ja viimeisimpänä vielä kolme ihanaa isoa lasipurkkia kuudella eurolla. Voi, että olen juuri tälläisiä vinossa makaavia pyöreitä purkkeja halunnut jo pitkään. Kuvassa ne kyllä sattu oleen pystyssä. ;)

Rahastuskin onnistui hienosti uudella kirppiksellä ja myyjät oli mukavia, joten käyn kyllä toistekin kun olen liikkeellä siellä päin muutenkin.

Kotona jatkoin projektia vihdoin, mutta joku moka oli käynyt ja hommat eivät sujuneetkaan niin kuin piti, joten valmista ei tullut vieläkään....

Huomenna on vuorossa Likkojen Lenkki seuranani siskoni ja äitini ja illalla käydään viimein juhlistamassa mieheni ja kavereidemme kanssa viikko sitten olleita synttäreitäni. Ohjelma on mitä parhain: Popedan keikka <3

Nyt laittamaan kynnet kuntoon ja lukemaan ensimmäinen e-kirjani loppuun. Lämmintä viikonloppua kaikille! :)

-Tiia

UFF:lla poikkeaminen

Tänään vein puhelimen huoltoon ja päätin siinä samalla käyttää hyödyksi sen, että olin kerrankin keskustassa. Pyörähdinkin siinä Yves Rocherilla ja Ruohonjuuressa samalla, ostin ihanan tuoksusia kasvonaamioita ja kosteusvoiteita. Niillä on sitten mukava hemmotella itseään sopivan ajan tullen. Viimeisenä oli vuorossa salilla käynti ja koska tänään käyttämäni salin kanssa samassa talossa on UFF:n liike niin päätin pistäytyä siinä pitkästä aikaa. Eikä ollut turha käynti, asiakkaitakin oli vaikka kuinka, jouduin oikein jonottamaan sovituskoppiin, mutta se kannatti. Viidestä sovittamastani mekosta kaksi päätyi mukaani. Ihanaa saada pari mekkoa lisää kokoelmiini, koska olen vakaasti päättänyt pitää jälleen mekkoja koko kesän aina kun vaan sää sallii. Kylmällä ehtii sitten tunkeutua housuihin....

Tämä mekko (10€) ei nyt kuvassa näytä niin nätiltä kuin luonnossa. Mekko on tummansininen ja se on täynnä pieniä pisteitä. Mekon alareunassa on pieni röyhelö ja toisella puolella kiristysnauha niin, että helman saa kiristettyä epäsymmetriseksi. Toisella puolella rinnassa on vielä samaa kangasta oleva ruusuke nauhoilla. Koska kaikki yksityiskohdat on samaa väriä, ei lopputulos ole levoton. Piristysruiskeeksi laitoin vielä joku aika sitten Ebaysta ostamani valkoisen rusettivyön. 

Toinen mekko (10€) oli ihanan auringonkeltainen ja täyspitkä. Tätä kuvatessa minulle selvisi kuinka vaikeaa onkaan saada itse hyvää kuvaa mekosta tabletilla. Jälleen lisäsin muuten niin yksinkertaiseen mekkoon oman nahkavyöni, jonka olen aikoinaan äitiltäni saanut.

Mekkojen lisäksi löytyi vielä pari laukkua. Ensimmäinen laukku oli tikattua matskua ja juuri sopivan kokoinen, myöskään kuuden euron hinta ei ollut paha.

Toisen laukun ostin kympillä tyttärelleni. Hän kun käy kavereineen pyöräilemässä ja mukana tarvii olla milloin mitäkin, joten ihan pieni laukku ei käy, myöskään reppumalli ei kelpaa. Tässä yhdistyikin hyvin kaikki tarvittava eli laukussa on olkahihna, sen saa suljettua vetskalla, siellä on pikkutaskuja ja ulkonäkökin miellytti. Laukku oli ihan uusi, laput vielä paikallaan.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa projektia, joka eilisten sähkökatkojen takia ei paljoa edennyt. Tänään ilta meni päiväkodin kevätjuhlassa, jossa olikin toinen toistaan suloisempia esityksiä ja vilkas pojukin istui yli tunnin suurin piirtein paikoillaan. 

-Tiia

Pyykkipusseja ompelemassa

Eilinen meni synttärikahvien merkeissä mukavasti, kun sää oli mitä mahtavin! Ekaa kertaa tuli oikein lämmin ulkona tekemättä mitään. Joten ehdottomasti ulkokattaus!

Kahvivieraiden lähdettyä päätin pestä terassin. Nyt se oli mukava tehdä, kun tiesi sen kuivuvankin nopeasti. Siinä tavaroita siirrellessä päädyinkin vaihtamaan tavaroiden paikkoja lopullisestikin ja niin pöytä sai siirtyä aurinkoon.

Ja vanhan pöydän paikalle päätin tuoda rakkaat lepakkotuolini ja niiden ympärille ajattelin jonkin sortin tyynyjä, niin saisi mukavan oleskelualueen. Kylmälaite nyt on kaikkea muuta kuin tyylikäs, mutta rakas isännälle, joten sen lähtöä tuskin nään.

Jottei kaikki tavarat, mikkä puisessa säilytyskopassa on, näkyisi kaikille, niin päätin ommella päällisen siihen. Onneksi tähtikangasta oli vielä sopiva palanen jäljellä.

Raaskin vielä tuhlata kaunista päivää varastossa istumiseen sen verran, että tein tytöille jo kauan sitten lupaamani pyykkipussit huoneisiin. Eli pussukat, jokka roikkuu naulakossa ja niihin on helppo heittää sukat ym. pikkupyykit mitkä usein jää pyörimään nyt lattioille.

Isomman tytön pussi tehtiin vanhasta lakanasta, oikeestaan lakana oli valmiiksi pussukka, koska sen oli mummuni aikoinaan tyttäreni hoitoalustaan ommellut päälliseksi. Koristelin pussin vanhasta t-paidastani leikkaamalla kuviolla. Taas olin tyytyväinen, että olin tämänkin leikannut joskus talteen paidan mennessä rikki.

Pienempi neiti sai pienemmän pussin, pyöreällä pohjalla. Tämänkin kangas oli peräisin samaisesta hoitoalustan päällisestä, mutta muutti muotoaan täysin.

Pussien yläosiin ompelin vaan nauhakujat nauhoja varten. Niistä on helppo ripustaa pussit sekä sulkea ne tarvittaessa. Myös pussien materiaalit on hyvin pesua kestävää lakanakangasta, niin saa nekin sitten helposti pestyä, jos tulee tarve.

Näiden jälkeen lähdimmekin syömään mummolaan. Päätimme ottaa pojulle kolmipyörän matkaan mukaan. Laitoin kännykkäni pussiin ja kolmipyörän peräkärryyn. Perillä juttelin anopin kanssa ja poju touhusi pyörällään vähän matkan päässä. Yhtäkkiä hän päätti heittää pussukkani maahan ja ennen kun ehdin tehdä mitään, herra ajoi pussukkani yli. Ja niin....

Eli nyt on uunin lisäksi rikki myös puhelimen näyttö. Hetihän ne railut levisi koko näytön halki ja lasinsiruja irtoili, mutta vielä ainakin itse puhelin toimii. Huoltoa odotellessa.

No en jaksanut sitä sen enempää kirota, vaan aloitimmekin jo uutta isompaa projektia. Tämä tosin ei tule olemaan yhtä pitkä kuin vaunuprojekti. 

Toivottavasti ensi viikolla tulisi vähemmän elektroniikkavahinkoja ;)

Aurinkoista viikkoa kaikille <3

-Tiia