Pussukoita ja prinsessakeksejä

Ens viikon sunnuntaina järjestetään meiän pikku prinsessalle kesäjuhlat, tarkoituksena on muovailla taikataikinaa, maalata kangasta ja syödä herkkuja, sekä toivottavasti nauttia ihanasta kesäpäivästä. Sitä silmällä pitäen ompelin vanhoista, valkoisista pinnasängyn aluslakanoista pussukoita neideille. Näihin saa sitten jokainen toteuttaa oman kuvaelmansa.

Kangasmaalit puolestaan tilasimme netistä, Sinelliltä, ja nyt odotellaan niiden tuloa. Enää puuttuu siveltimet ja vaahtomuovitöpöttimet. Täytyykin niistä vinkata appiukolle. 

Ommeltuamme kuusi kassia teimme uudella reseptillä keksejä. Tämä resepti löyty joululahjaksi saamastani leipomuskirjastani ja nyt onnistui muottienkin käyttö. Saatiinkin ihania prinsessakeksejä aikaiseksi.

Ja koristelu jatkoi samaa prinsessateemaa.

Näitä kuulemma on myös tehtävä kesäjuhliin!

Illalla päätin, että nyt kyllä kokeilen taas niitä marmorikynsiä. Ei voi muuta sanoa, kun että huh huh. Sotku oli jäätävä. Onnistuin itseni lisäksi sotkemaan myös valkoisen olohuoneen karvamatonkin kun pinkki kynsilakkapullo lipesi kädestäni.

Vaikka lopputulos joissakin kynsissä olikin ihan siedettävä, niin kiitos mutta ei kiitos, tolle leikille!

Tää päivä vietettiinkin taas kahvikierroksella, päätin lähteä Tesoma-Haukiluoma-akselille ja poiketa siellä päin ollessani iso sedälläni, kaverillani ja siskollani. Oli kyllä mukavaa nähdä heitäkin taas! <3

Kotimatkalla poikkesin vielä äitin ja junioreiden kanssa uusissa Pirkan kirppiksen tiloissa. Tilaa oli melkoisesti, mutta olipahan mukavan avaraa kulkea ja jopa ruuhkan keskellä mahtui liikkumaan rattailla. 

Joko juurikin avajaisruuhkasta johtuen tai huonosta säkästä, saalis jäi tällä kertaa hyvin laihaksi. Jokusen ompelukseen päätyvän kankaan löysin ja söpön emalimukin pojulle, mutta en muuta. Äitikin löysi yhden paidan vaan itselleen ja neiti jokusen manga-kirjan. Kassajono olikin huikean, järjettömän pitkä. Ehkä ihmispaljous juurikin oli vienyt jo kaikki herkut pöydistä, koska niin moni oli jonoon päätynyt. 

Kotona nälkä kurni jo komeasti, koska kello oli neljä ja päivän ruokailut oli koostunut aamupalan kahdesta paahtoleivästä ja kahvipöydän miniminidonitsista. Maltoin kuitenkin hotkasemasta mitään nopeaa, vaan väänsin lupaamani sushit ja ai, että ne maistuivat taas niin hyvälle.

Anoppikin sai mahansa täyteen näistä.

Pyykin pesun ja muun yleishyödyllisen työn jälkeen, kiepautin iltapalaksi vielä perinteisen kinkkupiirakan. Tähän oli hyvä kuluttaa jääkaapin kinkkuylijäämää. ;)

Nyt rauhoitun syömään...josko se tässä hulinassa ja vilinässä on mahdollista.

-Tiia