Kahvipussiaskartelua

Löysin kirjastosta kirjan "Kahvipussin uusi elämä" ja siihen paneuduinkin eilen oikein toden teolla. Kävimme pikku prinsessan kanssa läpi kaikki mielenkiintoset ohjeet ja suunnittelimme kokeilevamme useempaakin.

Ennen askarteluhetkeä päätimme kuitenkin lähteä kävelylle, ennen kuin alkaisi mahdollisesti sataan taas. Ja sää suosikin meitä lenkillä ja tuli oikein mukavan lämmin auringonpaisteessa. Neiti innostui poimimaan kukkakimpun ojan poskesta.

Lasipurkki pääsi taas toimittaan kukkaruukun virkaa. 

Lenkkipolun varrelta metsästä löytyi myös suosikkikukkiani, kieloja. Niitä poikkesin itsekin poimimaan ja näin saatin ihanalta tuoksuvat kimput keittiöön ja vessan peilihyllylle.

Ulkoilun jälkeen menimme varastoon sorvin ääreen ja aloimme työntouhuun. Ensimmäiseksi oli hyvä tehdä helppo kirjanmerkki, niin sai vähän tuntoa siitä millaista on ommella kahvipakettia.

Hyvinhän se sujui ja söpö elefanttikirjanmerkki oli valmis. Näitä piti tehdä sekä tytölle että itselle, kun miellytti niin silmää. Vanhempi neiti tilas kissan, mutta se jäi vielä odottamaan neidin piirtämää kissan päätä.

Seuraavaksi luonnistui intiaanipäähine pojulle. Ensiksi poju ei lainkaan ymmärtänyt miksi äiti sovittelee kahvipusseja päähän, mutta työn edetessä kiinnostus kasvoi. Kuvaushetkellä poju oli jo mummun hoivissa, oppimassa nukkuun yönsä, niin vastahakoiseksi malliksi päätyi vanhin neiti.

Kello alkoi olla jo puoli seitsemän, joten piipahdettiin sisällä tekemässä sämpylöitä. Maha täynnä tuoretta sämpylää olisi mukavampi jatkaa touhuja.

Koska pikku prinsessa oli ehdottomasti sitä mieltä, että tarvisi myöskin päähineen nyt, niin seuraavaksi oli vuorossa kruunu.

Koska työssä oli nimenomaan tarkotus tyhjentää varastoja, niin ohjetta mukailtiin vähän ja tähän lopputulokseen päädyttiin. Ja todella söpö tulikin. Kuvassa ei näytä yhtään niin nätiltä kuin luonnossa.

Ja jottei ilta loppuisi lyhyeen, päätin vielä tehdä isoimman urakan viimeisenä ja niin kello yheltätoista mulla oli kädessä valmis kylmäkassi. 

Positiivista kassissa oli tarranauha, joka varmasti pysyisi suljettuna, toisin kuin kaupan perus nepparikylmäkassit. Kooltaan kassi saisi ehkä hieman suurempi olla, näin viiden hengen perheelle, joka tosin ei hirveästi pakasteita käytä. Myös vinonauha olisi ollut mukavampi mustana, mutta tähän väriin oli nyt tyytyminen. Ja harvapa sitä kaupassa kiinnittää huomioo toisen kylmäkassiin. ;)

Hyvillä mielin laitoin koneellisen vaippoja kuivumaan ja suuntasin nukkumaan.

Aamulla kello soittikin puoli kasilta sen merkkinä, että tunnin päästä pitäisi olla koululla tyttären todistusten jaossa.

Monen kesäisen laulun ja todistuksen saannin jälkeen, koitti viimein hänellekin kesäloma. <3 Jota tietenkin lähdettiin heti juhlimaan kavereiden kanssa pyöräilyn merkeissä. Vielä kun sain hukattua pikku neidinkin mummolaan, niin tehtiinpä sitten pojun ja koiruuden kanssa kunnon lenkki kodalle.

Maisemat oli tällä kertaa jylhemmän puoleiset.

Kodan äärellä, pojun nukkuessa ja koiruuden juostessa innolla metsässä, oli hyvä istahtaa ja kirjoittaa tämä teksti...

-Tiia