Virpomissunnuntai

Täysin unohdin kirjoittaa virpomispostauksen sunnuntaina! 

Keskiviikkona oli nätti sää ja sovimmekin neitien kanssa, että lähdemme heti kun he kotiutuvat koulusta ja eskarista, hakemaan virpomisoksia lähistöltä. Olin jo aiemmin laittanut merkille, että niitä on aika vähän tarjolla tänä vuonna. Onneksi meidän apajilla ei muita vitsan hakijoita käy.

Haimme vitsat suvun pellolta, jossa ei todellakaan näkynyt ristin sieluakaan. Siksi oli huvittavaa että nuorin neiti ei millään meinannut uskaltaa metriä kauemmaksi vitsoista, kun pelkäsi että joku ottaa ne. Kysyin kyllä, että kukakohan ne täältä hakisi!

Kaikki löytämämne vitsat oli tätä luokkaa eli ei todellakaan järin kauniita, varsinkaan yksisteen.

Runsailla koristeilla saimme ne kuitenkin virpomiskuntoon.

Kun pitkän väännön jälkeen saimme kullekin sopivan roolin, niin tein Pojulle pupuasusteet valmiiksi jo hyvissä ajoin.

Vanhin neiti oli kissa ja lähti kaveriensa kanssa virpomaan, tuloksena vain kuusi karkkia. Nuoremmat, noitaneiti, jolta lähti kuin tilauksesta ensimmäinen hammas irti, ja pupuherra lähtivät perinteiselle suvunkiertoreissulle, jossa oli onneksi varauduttu myös puuttuvaan jäseneen ja näin myös vanhin sai hyvän mielen ja ison kasan karkkia.

Päivän saldo, eli hyvin tuli karkkia! Poju otti heti urakan ja hajotti kaikki yllätysmunansa, jotta näki mitä ne sisälsi. ;) Suklaat laitoimme eväslaatikkoon jemmaan odottamaan syöntiä. Kuvassa olevan pupunpäät oli Pojun kummisedän sisko itse tehnyt kolmikolle ja mielestäni ne oli aivan ihania. Itsekin olin kyseistä ohjetta lehdestä katsellut

Sellainen oli tän vuoden virpomiskierros! :)

-Tiia

Teknisiä ongelmia

Näemmä vanhan google-tilini poisto poisti samalla KAIKKI kuvat vanhoista postauksistani! Voi p.... Ja kuviahan ei tietenkään ole missään tallessa.

Yritin palauttaa tilini, mutta koska puhelinnumeronikin vaihdoin juuri niin eihän se onnistu. Joten eipä auta kuin tyytyä kohtaloon.

Jos joku tekeleeni kiinnostaa, niin aina voi kysyä josko jotain kuvia vielä löytyisi, niin voin yrittää kaivaa tai ottaa uusia jos kyseinen asia vielä jostain tallesta löytyy.

Paha mieli, kun yli vuoden kuvaukset ja ahkeroinnit pyyhkiytyy pois. En yhtään tiennyt, että kuvat häviäisivät täältä sähköpostin poiston myötä. Olisihan sen voinut jättää turhaksi tiliksi pyörimään tai edes ottaa kuvat talteen.... No tehty mikä tehty!

-Tiia

Ikeaa ;)

Tällä viikolla on taas tehty yhtä sun toista, mutta itse käsitöille ei ole juuri jäänyt aikaa. 

Keskiviikkona keksin, että Pojun huoneen vanha nahkasohva saa lähteä. Onnekseni sohvasta eroon pääsy kävi helposti, koska kaverimme sattui tarvitsemaan uudelle tallilleen sohvaa! Joten torstaina hinasin sohvan kuistille ja nostimme sen kaverin autoon. 

Imurin laatikko oli jonkun mielestä hyvin hauska!

Olin hyvin tyytyväinen, kun pääsin sohvasta juuri siivouspäivänä eroon ja sain tarkasti imuroida, uudella imurilla koko talon. Siinä mietin sitten Pojun huoneeseen uutta järjestystä ja tulin siihen tulokseen, että poju tarvisi piirustuspöydän. Tiesin, että mieheni oli joskus töistä pelastanut puoliympyrän mallisen lasten pöydän ja kaksi tuolia. En niitä kuitenkaan aikoinani meille kelpuuttanut, joten ne menivät anoppilaan. Nyt ne saisivat kuitenkin kelvata! Lähdinkin etsimään niitä anoppilasta, mutten löytänyt kuin kaksi tuolia. Lopulta päädyin kysymään anopilta neuvoa missä pöytä voisi olla. Kuulemma luultavasti löytyisi mieheni mummolan ladosta. Ajatuskin siitä, että saisin mennä sieltä niitä hakemaan oli huvittava. Tiesin etten varmasti niitä sieltä kaiken tavaran joukosta löytäisi. Päätin kuitenkin lähteä yrittämään ja mummolan pihalla törmäsin appiukkoni veljeen, joka lupasi auttaa etsimään, mutta sanoi ettei usko pöydän olevan täällä.

Etsimme aikamme, mutta pöytää ei näkynyt. Olin jo lähdössä tyhjin käsin kotiin, kun appiukon veli kysyi kelpuuttaisinko vanhan pulpetin pöydäksi! No ilman muuta!

Pojukin innostui heti pulpetin nähtyään ja niinpä heitimme sen auton perään ja ajoimme kotiin. Kotona putsasimme pöydän ja veimme sen Pojun huoneeseen.

Olin luvannut appiukon veljelle leipoa kiitokseksi jotain ja selasinkin kaappien tarjonnan heti kotona. Sattumalta löytyi aineet porkkanakakkuun ja päätinkin sellaisen pyöräyttää saman tien.

Appiukon veli oli hyvin mielissään nopeasta palkasta, joka varmasti mastui puuhommien jälkeen.

Jatkoin siivousta ja siinä sitten vaihtoi paikkaansa lipastot ja koriste-esineetkin jälleen....

Eilen mulle tuli ehdoton tarve lähteä käymään Ikeassa. Olin jo monta päivää suunnitellut siellä käyntiä ja laatinut listaa mitä tarvitsisin. Suurimpana päämääränä on nyt leikkimökin uudistus heti kun kevät sen sallii. Tällä kertaa haluan päästä vaaleanpunaisesta ja hempeästä tunnelmasta eroon ja lyöttäytyä sinivalkoiseen teemaan. Leikkimökissä kuitenkin eniten aikaansa viettää vanhin tyttö, S. Jos vaan on hyvä ja lämmin kesä, niin hän muuttaa täysin sinne ja nukkuu yönsäkin siellä. 

Nämä pikkumatot maksoi Ikeassa 2,99€/kpl ja ideana olisi että yhdistelen näistä neljästä yhden ison sinivalkoisen maton. 

Tällä edullisella kankaalla puolestaan ajattelin tehdä leikkimökin punaiseen divaaniin irtopäällisen. Sohvassa kun on iso läikkä, joka ei lähtenyt edes pesurilla irti. :/ Leikkimökissä se kuitenkin menisi päällystettynä vallan mainiosti ja mahdollistaisi nukkumisenkin siellä. Kankaan metrihinta oli 3,9€ ja ostin sitä loppupakan niin riittää varmasti. Kukkakuvio sinänsä ei ole niin minun mieleen, mutta väritys ja hinta vei voiton.

Kuva lainattu Ikean sivuilta.

Lisäksi ostin leikkimökkiin vielä käsittelemättömän mäntylipaston, 19,99€. Jonka aion maalata ja nupit vaihtaa sopiviksi. Hinta oli aivan täydellinen leikkimökkikalusteelle. Mieheni epäili, ettei tämä kestä kosteutta tarpeeksi, mutta onneksi tällä hinnalla ei konkurssiin mennä. Pakkohan se oli leikkimökkiin saada uusia kalusteita, kun vanhat oli rikki.

Muut Ikea-löydöt olikin sitten ihan kotiin tarkoitettuja. 

Tulevalle koululaiselle ostin lisäosan pöytään, niin nyt saa tavarat nätimmin esille ja magneettitauluun muistamiset kiinni. Hän oli hyvin tyytyväinen tuomisiini.

Poju sai kasipallopehmon ja ruokakorin. Nämä Ikean leikkiruuat on ollut meillä hyvin suosittuja ja ulkonäkökin on huomattavasti enemmän äidin mieleen kuin muovisilla. ;) Likaiset olen surutta heittänyt pyykkikoneeseen ja hyvin on säilynyt.

Itselleni ostin 29sentin pikkupyyhkeitä keittiöön, välillä kun ruuanlaitossa tarvii jatkuvasti pestä käsiä niin nämä on aivan loistavia ja estää hyvin bakteereita leviämästä kun voi aina heittää pesuun vaan. Jos osoittautuu hyviksi niin ostan kyllä lisääkin, niin voi muillekin käsienpesupisteille laittaa "kertakäyttöpyyhkeitä".

Viimeisimpänä heräteostoksina tuli nämä pallokankaat. Tämä mustavalkoinen oli vaan kertakaikkisen vastustamaton! Metrin ostin kankaana (5,99€/m) ja puolimetriä vahakankaana (5,99€/m). 

Ikean kankaissa oli kyllä toinen toistaan paremman näköisiä kankaita ja mieli teki ostaa yhtä sun toista. Harmi vain, että kaikki on puuvillaa eikä joustavia, toki ymmärtäähän sen että sisustuskaupassa on vain sisustuskankaita. Hinnat on kyllä kohdillaan 1,99-6,99€/m.

Nyt lasagne valmiiksi, että saa porukan syötettyä ennen synttäreille lähtöä! :) Mukavaa lauantaita kaikille <3

-Tiia

Kirppistä

Tänään haimme kirppikseltä tavarat ja rahat pois. Tavaraa oli mennyt todella hyvin, parempaa en olisi toivonutkaan! Itse jäin voitolle 92€ ja siskoni parikymppiä enemmän. Tuottoa tärkeempää oli päästä eroon turhasta tavarasta, mulla lähinnä pienistä lastenvaatteista.

Toki jotain tavaraa lähti kirpparilta mukaani kun kävin pöytää siivoilemassa. ;) Sunnuntaina kävin kahden pienimmän kanssa siivoamassa kirpparipöytäämme.

Mukaan lähti uudet verhot, tarjoiluvati ja tyynynpäällisiä. Olinkin juuri heittänyt keskimmäisen neidin rikkinäisen koristeyynynpäällisen roskiin.

Neiti J sai myös uudet sortsit kesäksi. 

Täytyhän tarjoiluvatiin jotain saada tarjollekin tehtyä, joten eilen ostin kaupasta omenaa ja mansikkaa ja pilkoin niitä kuivuriin.

Vaikka kanelisokeriomputkin on mielestäni hyviä, niin mansikat vasta herkkua olikin! Niin hyviä oli kaikkien mielestä, ettei niitä riittänyt yhtään enää tälle päivälle.

Tarjoilualusta on kyllä niin huippu. Ihastuin ikihyväksi tähän.

Tänäänkään en kirpparilta täysin tyhjin käsin päässyt pois. Koiruutemme sai parilla eurolla kaksi ruokakulhoa sekä lelun, jota saa kiskoa.

Ja vielä nahkahihnan sekä kuristuspannan (en tiedä päätyykö tämä käyttöön) 3,5eurolla. 

Tämä hihna oli loistava löytö, koska vaunujen kanssa lyhyt hihna on ehdoton, mutta nyt käytössä oleva hihna on liiankin lyhyt ja teräväreunainen. Ikävä käyttää ilman hanskoja.

Tilkkupussin ostin 1,5eurolla. Ja tässä sen sisältöä:

Tämä muumipurkki puolestaan ei ollut halpa, 6€, mutta niin meille sopiva kuvitukseltaan. Mamma kantaa tavarat ja pappa kiitää tympeän näköisenä edellä. ;D

Nämä purkit lähti mukaan 0,5euron yhteishintaan ja ovat aivan loistavia leikkimökkiin tai kodinhoitohuoneeseen.

Tämä puolestaan oli huonoin kirppislöytö pitkään aikaan. Kynät oli niin surkeita laadultaan, että halkesivat terottaessa! :(

P. S. Vanhimman neidin kaveri oli ihastunut tekemään laukkuuni ja kehunut sitä parhaaksi saamakseen lahjaksi.

Huomenna pajunkissojen metsästykseen!

-Tiia

Synttärilahjalaukku

Huomenna molemmilla neideillä on kaveriensa synttärit. Toinen juhlii kotona ja toinen Ideaparkin PiiPoossa. Viimeiseen tuli kutsu maanantaina iltapäivällä neidin mukana koulusta, juuri kun olin palannut laina-autolla kotiin kaupasta. :/ Koska automme on edelleen rikki, niin tiesin että kaupassa käynti ei tuu onnistumaan ennen torstaita. Päätinkin sitten, että teen itse lahjan myös vanhimman neidin kaverille.

Tämän laukun tein jo aiemmin. Oli kerrankin turhaa aikaa, niin päätin tehdä kaappiin jemmaan lahjalaukun. Huomenna pääsee tositoimiin tämä!

Neiti S:n kanssa sitten suunnittelimme ja ideoimme, mikä olisi hyvä laukku hänen kaverilleen. Farkkua emme halunneet, koska he tekivät käsitöissä farkusta laukun. Pilkullista kangasta ehdotti S, mutta ei jotenkin sytyttänyt. Lopulta S luovutti ja antoi minulle vapaat kädet. 

Parin vuorokauden pohdinnan jälkeen päädyin tälläiseen lookkiin. Sinivalkoraitakangasta ja putkikassimalli. Kantokahvat oli jälleen siskoni vanhasta laukusta talteenotettuja. Kangas kirpparilta ja koristevetoketju vanhoista kengistäni. Mitään en laukkua varten erikseen ostanut.

Laukun teko sujui joutuisasti ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Laitoin vetoketjua kiinni ja auki, kun huomasin sen alkavan takkuaan. Kokeilin vielä ja koko vetoketju hajosi. 

Monen monen kirosanan jälkeen etsin uuden vetoketjun ja korvasin sillä vanhan. Valitettavasti vetoketjun ompelu ei sujunut enää niin nätisti, kun laukku oli jo muuten kasassa enkä viitsinyt koko laukkua purkaa. Niinpä siihen nyt jäi vähän ruma tuplaommel, mutta ei voi mitään.

Vaikka synttärit on vasta huomenna, niin neiti vei jo tänään lahjan sankarille ettei joudu raahaamaan sitä bussissa ympäri kyliä. S kun menee suoraan koulusta kaverilleen yöksi tänään ja äitini vie hänet huomenna Ideaparkiin synttäreille. Liian monta kohtaa missä voi unohdus tapahtua! Malttamattomana odotan kommenttia laukusta. S oli sitä mieltä, että se on hieno, mutta liian söpö hänelle.

Toinen tämän viikon homma oli kasvattaa rairuohoa.

Ja sehän oli mieleistä puuhaa! (Pahoittelut tärähtäneestä kuvasta)

Pojun kanssa istutimme kolme ja tytöt myöhemmin istutti vielä itselleen omat ruohot. Pääsinpäs kokeilemaan "taikamultaa" näihin. Vanha multani kun oli niin huonoa imemään vettä, niin päätin kokeilla netistä löytämääni kikkaa. Leikkasin uuden kertakäyttövaipan poikki, kaavin sieltä sen jauhomaisen sisuksen ja kastelin. Sen kun sekotti multaa niin sai hyvin imukykyistä multaa. Itse kun inhoan sitä, kun kastelee rairuohoa niin siemenet vaan lähtee seilaamaan veden mukana. Meidän rairuoho on kylläkin ohraruohoa, se kun on mun silmään kivemman näköistä.

Siskolleni pyöräytin koneella vielä hänen toivomansa leveät pannat. Näitä hän käyttää pipon tilalla lenkkeilessään. Silmämääräisesti otin leveyden ja itse näytin järkyttävältä nämä päässä, mutta onneksi saajan mielestä nämä oli täydellisiä.

Nyt nauttimaan kevätilmasta!

Kevään ensimmäiset leskenlehdet bongattu <3

Illalla vuorossa kaverin kolmekymppiset. Sama kaveri ja toinen juhlimiskerta, nyt niin että myös ne Prahan matkan missanneet pääsevät mukaan. ;)

Ensimmäinen postaus Kutosella suoritettu. Viimein omanani tämä himoittu omena. ;)

Aurinkoa ja auringonpimennystä koko viikonlopulle toivottaen...

-Tiia

Kirppiskamaa

Nyt on taas siskon kanssa viety hyvää kamaa kirpparille myyntiin. Paljon naistenvaatteita, lastenvaatteita ja muuta mukavaa. Hinnat lähinnä 1-5€ välillä. Käykääs penkoon kaikki kynnelle kykenevät!

Eli pöytä nro 36 ja Pirkan kirpputorikeskus, Lentolassa.

Yhdet kengät läks ennenkö sain edes pöytää valmiiks. ;) 

Poikien vaatteita koossa 98-104.

Tyttöjen vaatteita koossa 110-130.

Pelikonsolia...

...kenkiä.

Ja näitä vaikeimmin luovuttavia. ;) Ja paljon paljon muuta!

Toivottavasti joku innostuu tän perusteella poikkeemaan :)

-Tiia

Nahkatakin muokkaus

Edellisessä postauksessa kerroinkin kun löysin Saarijärven Ketunpesä kirpparilta ilmaisen Friitalan ruskean, pitkän nahkatakin.

Itselleni nahkatakki oli liian pieni, joten sain idean kaupata sitä vanhimmalle tyttärelleni. Ensin hän nauroi päin naamaa ja ilmotti ettei tule kuuloonkaan, että hän pitäisi sitä missään. Kerroin kuitenkin, etten ajatellutkaan että nahkatakkia käytettäisiin nykymuodossaan vaan muokkaisinme sitä. Ja niin alkoi neiti lämpenemään ajatukselle.

Ei muuta kuin sakset käteen ja takista reilu lyhennys. Neiti halusi, että vyönlenkit jätetään ja minustakin ne oli hauska yksityiskohta. 

Napit irrotin ja siirsin kauemmaksi reunasta, jolloin takki sekä pieneni, että malli muuttui nykyaikaisemmaksi. Ylin nappi on vailla reikää, pelkkänä koristeena.

Takaakin takki istuu hyvin leveäharteiselle tytölle. Vielä on aavistuksen viileää käyttää takkia, mutta jahka säät lämpenevät paljastuu oliko takki oikeasti mieleinen. Ainakin omasta mielestäni takki sopii neidille niin värinsä kuin muotonsakin ansiosta ja hintaa tuli pyöreät 0€. 

Sunnuntai-iltana värjäsin myös hiukseni jälleen. Olin ostanut värin jo Saarijärveltä ja odottanut pääseväni laittamaan sen päähän. 

Nyt olen hyvin tyytyväinen ja päätin pysyä vastedes tummassa. Omasta ja muiden mielestä tumma sopii minulle paremmin kuin vaalea. Ja oikean värin löytäminen oli nyt tärkeää kun yritän viimein kasvattaa hiuksia niin en viitsisi koko ajan niitä värjäillä. 

Hauskinta oli kun appiukko (joka harvoin puuttuu tekemisiini) näki värjäykseni ja totesi että taas olen värjännyt. Hän kehotti minua katsomaan Ylen kauhudokkarin värjäyksen vaaroista. Katsoinkin mielenkiinnosta sitä jonkun pätkän. Ei tosin ollut uusi tieto minulle. Enkä mielelläni värjäisikään hiuksia usein, mutta en kestä väärää hiusväriä. Toivottavasti nyt ei tarvisikaan hetkeen värjätä. Appiukko saattaisi luulla hänen pelottelujen auttaneen asiaa, jos en hetkeen värjää. ;) 

Nyt valmistelemaan synttärilahjaa vanhimman neidin kaverille. Aurinkoista päivää! 

-Tiia