Eilen en ehtinyt ottaa viimeistä tarvittavaa kuvaa, joten en voinut postata vaikka niin lupailin.
Saarijärvellä poikkesimme jo alkupäivinä Alemakasiinilla ja sieltä löysin täydennystä varastoihini.
Mukaani tarttui pari valkoista tyynyliinaa, jotka neidit saa koristella, tarranauhaa ja neppareita. Hauskin löytö oli Novitan tupsumuotti, jonka avulla saa tehtyä tupsuja. Nyt juuri en sitä tarvitse, mutta takuulla tulen tupsuja taas tekemään jossain vaiheessa, niin päätin sen nyt ostaa. Mieheni noita tuijotteli ja kyseli kenen lelu toi on? Vastasin, että mun. ;)
Perjantaina muut oli suuntaamassa uimahalliin paitsi minä ja Poju. Olinkin jo etukäteen tutkinut Saarijärven kirppisantia. Valitettavasti kaksi kirppistä oli ainakin lopettanut toimintansa lähiaikoina, mutta yhden löysin sekä kierrätyskeskuksen.
Reissu tyrehtyi kahteen minuuttiin, kun J soitti etteivät he päässeetkään tyttöjen kanssa uimaan, koska uimahalli aukeisi vasta monen tunnin päästä. Koskakohan hän oppii tarkistamaan asioita etukäteen netistä! J kuitenkin ilmoitti, että huomenna olisi uusi yritys kun uimahalli aukeisi kello kaksitoista. Niinpä maltoin mieleni vielä vuorokauden.
Lopulta se olikin mun onni, että päivä vaihtui lauantaihin, koska silloin oli lauantaikirppiksiä! Ensimmäinen silmiini osunut kirppis oli juurikin lauantaikirppis, joka sijaitsi liikekeskuksen pohjakerroksessa pitkien rappujen päässä. Aiheutinkin hämmennystä muissa kirppiksellä olijoissa, kun pamahdin sinne tyynen rauhallisesti yksin Brion rattaiden ja Pojun kanssa. Eihän se minulle ollut suinkaan eka kerta kun kannan Pojun rattaineen yksin alas ylös rappusia.
Onneksi rehkiminen palkittiin ja löysin reilulla kolmella eurolla itselleni neuletakin, keskimmäiselle mekon sekä pienen pöytäliinan.
Benettonin mekko, koon mukaan 140cm, mutta vielä ei olla testattu.
Anoppi soitti ja kyseli haluanko seuraa kirppisreissulleni, niin odottelin häntä sitten pääkadulla. Siinä silmiini osui Saarijärven korttipiste (nimestä en nyt kyllä ole varma) ja päätin pistäytyä selkäni takana olevaan liikkeeseen. Liiketilassa oli aiemmin toiminut Tiimari ja hyllyt toivatkin mieleeni edesmenneen askarteluliikkeen. Liikkeessä oli nytkin kaikenmoista askarteluun liittyvää tarjolla. Ostin silkkinauhoja ja työkone-aiheista koristenauhaa jokaista metrin, hinnat vaihteli 0,6-1,2€/metri. Sekä korurenkaita, muovisilmiä ja ristin.
Kun anoppikin oli ilmestynyt paikalle, suuntasimme toiselle lauantaikirppikselle, joka oli Kokoomuksen. Siellä henkilökuntaa riitti ja jonkin verran rompettakin. Meidän mukaan ei kuitenkaan lähtenyt kuin eurolla Viikingin lenkkarit.
Vaikka tiesin missä Kirpputori Ketunpesän piti suurin piirtein sijaita, en meinannut sitä löytää. Lopulta kuitenkin rappujen takaa pilkistävä kyltti osui silmiini. Ketunpesä osoittautui siistiksi ja tilavaksi kirppariksi.
Ensimmäisenä silmiini osui "annetaan" osasto ja sen silmäilin heti läpi. Siitä nappasinkin mukaani Friitalan pitkän, ruskean nahkatakin, kokoa 36. Ajattelin että saanpahan ainakin hyvää nahkaa, jos en itse takille keksi käyttöä.
Kiertelimme kirppiksen loppuun, mutta emme juuri löytäneet mitään meille sopivaa. Pari kangaspalaa kuitenkin löysin (ylempänä olleessa lenkkarikuvassa) parin euron kappalehintaan. Mustavalkoinen kangaspala oli reilun kokoinen, että siitä oikeesti saa jotain tehtyäkin. Raitakangas puolestaan oli mukavan sävyinen.
Koska muita kirppiksiä en netissä pyöriessäni ollut löytänyt, suuntasimme kierrätyskeskukseen. Tässä oli taas hyötyä Google Mapsista, kun sitä seuraamalla tarvoimme auringonpaisteessa kohti uusia löytöjä. Kierrätyskeskus oli iso! Kolmessa kerroksessa tarjolla tavaraa ja vaatetta. Pohjakerroksessa oli nuorisovaatetta sekä miesten vaatetta.
Myös paidat oli euron kappale.
Ainoa vaatekappale, josta sain negatiivisen palautteen oli tämä viimeinen paita, koska Justin on kuulemma out. ;D
Niinpä Justin naamioitiin kotona. Tytärtä tämä työ huvitti aivan järjettömästi ja hän koulussakin naureskeli kavereilleen mitä teimme Justinille. Huomenna on kuulemma saatava paita kouluun.
Vielä iso kankaan pala ja "buffy" löytyi kierrätyskeskuksesta mukaamme. Ja koko lysti maksoi 11€. Anoppi oli pyörtyä, kun kuuli kuinka edullisesti selvisin sieltä ulos. Hän oli varautunut 30€, mutta itse toki olin tilanteen tasalla hinnoista.
Olin hyvin, hyvin tyytyväinen kierrokseeni. Oli mahtavaa päästä aivan uusille kirppareille pyörähtämään. Yleensä Suomea kierrellessämme saan tyytyä katselemaan kirppareita, jotka lipuu ohitseni, J kun ei voi sietää harrastustani.
Tytöt sai vielä uinnin päätteeksi herkutella kunnon jätskiunelmilla. Itse tyydyin sitruunalakritsijätskiin, nam!
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti