perjantai 6. kesäkuuta 2014

Marimekkoilua


Mekon teosta innostuneena tein tosiaan itsellenikin samanmoisen mustavalkomekon Oja-kankaasta. Tähän ei tarvinnut edes toppia ommella, kun kaapista löytyi pituudestaan kutistunut toppi, jota sai aina olla nykimässä alas. Tämähän ei tässä haitannut, koska tähän tarvittiinkin vain topin yläosa. Joten toppi vaan puoliks ja sopivan mittaset palat hameosaan ja suristelemaan.


Mekko oli niin mieleinen, että pääsi koko päiväksi päälle eilen.

Päätin vielä ommella anopille toisenkin mekon, kun tuntui niin tykkäävän edellisestä. Nyt hameosuuden kankaana toimi mummulta saamani Marimekon Vihkiruusu-kangas. Ja yläosa oli jälleen vanhasta paidasta muokattu hihattomaksi.

Kuvassa näkyvä naru kuuluu mekkoa pitelevän tyttäreni kietaisumekkoon. ;)

Tein vielä paidan jämistä taskunkin mekkoon, niin tuli taas rakastamiani yksityiskohtia. 

Vein mekon anoppilaan odottamaan saajansa töistä paluuta ja tulihan sieltä kiitollinen puhelu, kun anoppi näki kakkosmekkonsa. :)



Eilen olikin jälleen menopäivä, joten suuntasimme heti aamulla puhelinhuollon kautta mummolaan. Poju jäi sinne ja itse lähdin reenaamaan. Reenauksen ohella kävin etsimässä itselleni Converseja ja niitä saikin sitten metsästää ympäri kaupunkia! 


Onneksi viimein löysin sopivat ;)


Kotona päätinkin, että nyt teen ne äitin liinat. Kunnes keksin, että äitihän tarvisi olohuoneeseensa säilytyskorin! Ja niinpä päädyinkin työstään sitä.

Halusin korin olevan tarpeeksi iso, jotta sinne oikeesti mahtuu jotain, joten pelkkä kangas ei riitä tukemaan koria. Pahvia ei ollut, joten keksin että teen seiniin kovikkeet kahvipusseista! Ompelin kaksi kahvipussia yhteen ja pujotin ne kankaiden väliin.


Kahvipussit sopivatkin loistavasti tähän! Ekaksin ne ei mene kosteudesta pilalle, kuten pahvi, jos vaikka siskoni koiruus tai allekirjoittaneen muksut päättävät jotain koriin sotkea. Ja toiseksi, tällä keinolla korin seinämät on sopivan jämäkät, mutta toisaalta kivan pussimaiset. 



Äitille lähetin kuvan kopasta ja kysyin haluaako vai pidänkö itse? Ja kyllähän hän kelpuutti tämän. :)



Tänään oli siivouspäivä ja sainkin hidasteltua siivouksen parissa kahteen asti, jonka jälkeen piti vielä käydä asioilla. Aikaa ei siis liiemmin riittänyt väsäilyyn. Päätinkin nopeasti ommella äitini toivomat liinat. Työnä oli siis vaan saumuroida ja ommella neulat, helppoa ja nopeaa. Tai sitten ei, saumurointi onnistui kyllä, mutta ompelu oli kyllä sellasta sähellystä et huh huh. Milloin oli koneella ongelmaa, milloin alalanka loppu....


Mutta sain liinat tehtyä ja huomenna lähtee koko setti äitille :)

Ansaittu jätskihetki ;)

Vielä olisi tarkoitus kokeilla kynsileimasinta, joka eilen postiluukusta tipahti.... Öitä!


-Tiia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti