Ojasta anopille

Anoppi soitteli yhtenä iltana ja kerto että naapurissa asuneella hänen anopillaan olisi säkeittäin Marimekon kankaita. Sinne appiukkoni ne on aikoinaan vienyt ja siellä ne makaa tyhjän panttina. Ilman muuta halusin ne ottaa vastaan. Anopilla oli myös oma lehmä ojassa, koska toivoi saavansa niistä itselleen hellemekon. Neiti Tärpästikkeli oli mummolassa ollessaan avannut jälleen sanaisen arkkunsa, tällä kertaa kohteena oli mummun vaatteet, jotka on aina kuulemma samat. ;D Vaikka anoppi onkin tottunut viisveemme sutkautuksiin niin tuli hänellekin kaipuu uudesta mekosta. 

No mielenkiinnolla hyppelin anoppilaan katsomaan millasesta kankaasta on kyse. Odotin jotain 70-luvun kukkakuosia ja sitäkin siellä oli, mutta valtaosa oli Marimekon "Oja"-kangasta. Kankaan kuvio ja värit oli siis vallan passelit tähänkin päivään.

Kankaat oli aiemmin toimineet verhoina, joten osaa oli aurinko hieman haalistuttanut, mutta ei liiemmin. Säilytyksessä niihin oli tarttunut vanhan talon hajua, joten päätin pestä koko komeuden ennen lajittelua. Kuusi koneellista pyöräytettyäni lajittelin kankaat koon ja kuluneisuuden mukaan.

Suurin osa kankaista oli ehkä puoli metriä kertaa puoltoista metriä kokosia paloja. Onnekseni joukosta löytyi myös kunnon sivuverhot, jotka aion ehdottomasti säästää ja laittaa syksyllä ikkunaan. Pienemmistä sitten vaan teen tilausten mukaan sen mitä pyydetään ;) Äiti jo kerkesi pientä liinaa pyytää ja siskoni paria koristetyynynpäällistä.

Eilen en voinut vielä alkaa työstään anopin mekkoa, kun kankaat vasta kuivuivat. Joten päätin uhrat leipomoseen illan. Teinpä siinä sitten elämäni parhaita pullia, jotka vielä tänäänkin oli unelmapehmeitä.

Niistä pääsi nauttimaan myös naapurissa kyläilevä pikku neiti ja pojumme kummit. 

Uunin ollessa lämmin väänsin sitten vielä ekaa kertaa ruisleipääkin pöytään ja se olikin helppoa, kun käytti valmista jauhoseosta. Ja ai, että miten hyvää. 

Pari sydäntä ja jokunen pulla lähti myös perinteisesti anoppilaankin.

Tänään olin suunnitellut suuntaavani rantsulle muksujen kanssa, mutta harmaa sää sai suunnitelmat muuttumaan. Tytöt lähtivät sitten papan johdolla Funparkiin ja poju Höyhensaarille. Hiljaisena hetkenä päätin tehdä anopin toivoman mekon. Olin saanut vapaat kädet mekon kanssa ja kokomalliksi vanhan mekon mukaani. Siitä sitten vain työstämään.

Yläosan tein trikoosta, niin istuisi paremmin päälle ja olisi mukava yllä. Alaosana toimi sitten Oja-kuosi. 

Saumurointi näkyy nyt kuvassa rumasti valkoisena, mutta päällä se toki jää piiloon

Tein vielä vuorellisen laukunkin, jossa oli mukava viedä mekko perille.

Sisälle tein varoiksi pikkutaskun, jos laukku päätyy ihan käyttöön vastedeskin.

Jännitys oli suuri kun anoppi veti mekon päälle. Koska vaikka olin malliin sitä verrannut ja oletin sen sopivan, niin mistäs sen tietää istuuko! Mutta mekko istui kuin valettu. Terassikuvassa mekko ei näytä miltään, mutta päällä se oli kyllä niin kivannäköinen! Ja anoppikin selvästi piti mekosta ja sehän se pääasia on <3

Taidanpa käydä pyöräyttään itselleni samanlaisen....

-Tiia