Maastopuku

Mieheni ja hänen naapurissa asuva veljensä käy metsällä ja molemmat omistaakin maastopuvut tätä varten. No tottakai pikkumiehemmekin halusi maastopuvun, kun isällä ja sedälläkin oli. Päätimme sitten ostaa isomummuilta saaduilla synttärirahoilla maastokuvioidun puvun Pojulle. Katsoin netistä, että Erätukusta niitä löytyy ja lupasin käydä hakemassa, liikkeessä sain kuitenkin todeta, että pukua oli kahta kokoa enää jäljellä ja molemmat oli aivan liian suuria.

Seuraavaksi etsin sitten nettiliikkeistä maastopukua, mutta kaikista oli joko oikea koko loppu tai sitten puku oli 100% puuvillaa eli heti ekassa kuurosateessa läpimärkä. Pähkäilimme mitä tekisimme asian kanssa, kunnes netissä törmäsin kangaskauppaan nimeltä Kangaskapina ja päädyin selailemaan niiden sivuja. Siellä vastaani tuli maastokuvioinen softshell hintaan 21,9€/ metri. Kaivoin kaavalehtiä esiin ja uusimmassa Ottobressa olikin juuri sopivat kaavat. Laskeskelin, että kaksi metriä kangasta riittäisi hyvin molempien tekoon ja tilasin kankaan.

Kangaskapinan tilaus, viiksi-trikoo oli vanhimmalle neidille.

Kangas saapui nopeasti ja leikkasin siitä Windy Day ja Warm Inside-kaavojen mukaiset palat koossa 110.

Housut vyötäröä vaille valmiina.

Koska Pojulla oli kauhea hinku saada maastokuvioista päälle, päädyin tekemään housut ensin, koska ne oli huomattavasti helpommat tehdä.

Softshelliä oli mukava ommella ja housut valmistui käden käänteessä. Lähdin sovittamaan housuja Pojulle. Poju kiljuen veti ne pihalla päälleen ja häippäsi sen siliän tien metsään isänsä kanssa. Viimeistelyt saivat siis jäädä iltaan.

Kun housut oli valmiit, oli tietystikin takin vuoro. Takkiin jouduin kankaan lisäksi ostamaan myös sopivan värisiä neppareita ja nyörilukot, mutta kaikki muu löytyi kotoa.

Hihoissa on tampit, joilla kireyttä on helppo säätää.

Aluksi ompelu sujui nopeasti, kun vain keksin aikaa ommella. Mutta kaulukseen tultaessa ompelukoneellani tuli ilmeisesti mitta täyteen ja ommel oli järkyttävää. Säädin langankireyksiä ja vaihdoin neulaa ym. mutta mikään ei tuntunut auttavan. Purin ompeleen toistamiseen pois, koska nurjan puolen tikki oli järkyttävää. Lopulta jätin kyseisen aputikin kokonaan laittamatta, jotta työ joskus valmistuisikin.

Koko viikko siinä meni ennenkö puku oli kokonaan valmis. Suurin syy ei ollut takin työläys vaan muut kiireet, jotka nipisti ompeluajan minimiin.

Mutta voi sitä riemua, kun puku oli viimein tänään valmis! 

Innoissaan vedettiin puku päälle ja pihalle poseeraamaan.

Koska miehet oli mettällä, niin heille ei pystynyt pukua mennä esittelemään, niin päätimme piipahtaa naapurissa näyttämässä edes tädille sitä. Ja kyllä sai puku heti kehuja tädiltä.

Juuri ajoissa valmistui puku, kohta olisi itseltä jo kiinnostus loppunutkin. ;)

-Tiia

Kangasvaihtarit

Tänään kävin elämäni ensimmäisillä kangasvaihtareilla. Kutsun olin saanut facebookin paikallisryhmän kautta ja pitkään mietin, että lähdenkö vaiko enkö. Kun ainoa tuttuni, joka myöskin ompelee, sanoi menevänsä niin minäkin rohkaistuin ja sovimme menevämme kimpassa. Valitettavasti pari tuntia ennen lähtöä kaverini perui tulonsa, hänen miehellään oli mennyt ylitöisiks eikä lapsenvahtia ollut. Mietin peruisinko itekin, mutta koska olin aamutuimaan jo leiponut suklaakakun nyyttärimeiningillä järjestettäviin vaihtareihin, päätin mennä.

Suklaakakun leivoin samalla reseptillä kuin Pojun synttäreille ja mutakakun Pirkan ohjeella kotiväelle, ettei tule kiukkua. Mutakakku oli T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-T-Ä!

No lähdin kohti keskustaa ja päätin hurskastella ja maksaa kalliimpaa parkkimaksua, jotta en joutuisi kävelemään puolta kilsaa kakun, kassin ja korkkareideni kanssa. Minulla oli jokunen vaihtokangaskin mukana ja muut oli annetaan-osastoa.

Myytyä en saanut mitään, joskaan en yllättynyt, koska kankaat oikeasti oli vähän tylsiä eikä niitä ollut kuin viitisen kappaletta. Höpöttelemäänkään en juuri päässyt, mutta turha reissu ei ollut missään nimessä.

Vaikka lupasin, etten mitään osta niin aivan ei lupaus pitänyt ja mukaani lähti aina yhtä ihanaa ja vastustamatonta tähtitrikoota ja norsutrikoota Pojulle, sekä takuuvarmaa sinistä collegea. Vihreä resori sopii täydellisesti keskeneräseen työhöni, joten se oli myös ostettava kolmella eurolla. Pääkallotrikoota olimme moneen kertaan vanhimman tyttäreni kanssa kuolannut, muttei oltu saatu tilattua. Nyt sain ostettua sitäkin kympillä ison palan. Tilkkupussi maksoi kaksi euroa ja siitä saa ihania väriläiskiä Pojun boksereihin.

Itselleni paras anti oli kuitenkin annetaan-osasto, joka sisälsi toinen toistaan mehevämpiä pieniä trikootilkkuja! Monille palat oli liian pieniä käytettäväksi, mutta minulle ne oli täydellistä bokserimatskua. Näistähän minä pyöräytän monet ilmaset bokserit Pojulle. Ja parasta on se väriloisto, Poju rakastaa itsetehtyjä värikkäitä boksereita, joissa ei olla turhan tarkkoja kuosien yhteen sopimisesta tai sopimattomuudesta. Minun olikin kotimatkalla pakko poiketa anoppilan kautta, jossa Poju on yökylässä, jotta sain näyttää Pojulle tulevia bokserikankaita. Ja hän oli mielissään.

Mukava kokemus oli ja jos kutsuja tulee, niin tulen kyllä toistekin. Oli se kankaiden kirjo niin kaunista katseltavaa. Ehkä ens kerralla pääsisi jo vähän juttelemaankin....

-Tiia

Pehmoilua

Poju aloitti päiväkodin maanantaina ja sen kunniaksi päätimme tehdä Pojulle pehmolelun tarhakaveriksi. Poju sai itse päättää mikä hahmo olisi paras ja hän päätyi kissaan. Kissan malli on joskus ollut Kauneimmat askartelut-lehdessä ja olen niitä jokusen jo tehnyt aiemminkin.

Kissan kankaaksi valikoitui Eurokankaan palalaarista joskus ostamani pörröinen trikoo tai vastaava joustava kangas. Kangas oli niin pehmeä, että ostin sitä vaikken tykännytkään sen oikealla puolella olevasta apina-kuvioinnista. Siksi kangas myöskin jäi kaappiin. Lopulta kuosi oli jo mielestäni liian lapsellinen Pojulle ja valkoinen ei muutenkaan ole paras väri vilkkaalle pikkupojalle.

Koska väärä puoli oli niin vastustamattoman pehmeä, niin kangas päätyi pehmoleluun vaikkei joustavuuden vuoksi siihen paras ollutkaan.

Kissan silmät on tehty vaaleansinisestä velour-tilkusta, joka on tuettu tukikankaalla. Nenänpää myöskin tilkkukopan antimia. Koristepitsi on jonkun puuvillalangasta virkkaama ja sopi hyvin piristämään valkoisuutta.

Kovasti keräsi pehmeä valkoinen kisuli ihasteluja päikyssä ja se kainalossa jaksettiin, vaikka vähän ollaan vielä haluttomia jäämään hoitoon. <3

Keskiviikkona vanhempi neitimme laittoi aamulla viestiä, että perjantaina olisi kaverin synttärit, pääseekö hän sinne. Vastasin, että pääsee ja kysyin mitä voisin tehdä lahjaksi. Vastausta en saanut.

Kyselin illallakin samaa, mutta jälleen jäin ilman vastausta. 

Tuli torstai ja aloin olla jo vähän paniikissa, että mitä teen lahjaksi. Illalla neiti kuitenkin sai sanottua, että pehmolelu olisi kiva. Kysyin minkämoista hän ajatteli ja hän raahasi huoneestaan isoimman pyöreän pehmolelukettunsa ja sanoi, että tälläinen.

Meinasin pudota penkiltä ja mietin että mitäs nyt sitten. Aloimme selaamaan Pinterestiä ja ehdottelin kaikkea mahdollista, mutta mikään ei kelvannut. Kunnes eteen tuli pehmovalas! Sen neiti halusi, mutta ei kaavojen mukaan tehtynä, jolloin koko olisi kahden nyrkin kokoluokkaa vaan tosi ison.

Minäpä sitten aloin surkeana piirtäjänä suurentelemaan kaava moninkertaiseksi. Leikkasin samalla palat valkoisen pörrökankaan jämistä ja violetista fleecestä ja toivoin että palat sopivat toisiinsa.

Perjantaiaamuna ompelin valaan silmät, mutta olin sopinut lähteväni anopin kanssa Ahlmannin Tilapuodissa käymään, joten muut osat saisivat odottaa. 

Kello oli yksi, kun viimein olin kotona ja synttäreihin oli aikaa neljä tuntia. Valas oli vielä paloissa, joiden yhteensopivuudesta ei ollut hajuakaan. Mutta enää ei auttanut perääntyä, kun lahjaan en ollut kaupasta varannut kuin Fazerin sinisen. 

Kootessani valasta huomasin palojen olevan aikas sopivat toisiinsa. Vain mahapalaa jouduin pienentämään paljon ja pyrstöön jouduin leikkaamaan lisäpalan. Juuri ja juuri riitti valkoinen pörrökangas lisäpalaan.

Sain valaan reilusti etuajassa valmiiksi ja olin hyvin tyytyväinen siihen! Pehmolelujen teko, kun ei ole minulle mitenkään tuttua puuhaa ja venyvä kangas oli hieman hankala täyttää nätisti.

Teippasimme valaan vatsaan suklaalevynnkiinni ja sellofaaniin koko komeus. Neidin hymyilystä jo tiesin, että lahja oli hänestäkin onnistunut ja hän veisi sen ilolla sankarille.

Saaja oli kuulemma heti ihastunut pehmeään valaaseen ja luokkakaverit oli kalpeena kateudesta. Myös kyselyjä siitä "onks sun äiti oikeesti tehny ton?" tuli. Eipä ollut turhaa vaivannäköä ja hyvä niin. Itse tehdyssä lahjassa on kumminkin niin paljon omaa aikaa annettuna, että olisi sääli, jos se ei olisi mieluinen.

Eilen pyöräytettiin nopea päiväpeite Pojulle, kun isot petivaatteet aiheuttivat vanhan päiväpeiton pieneksi jäämisen. Päiväpeitto on koottu kolmesta vanhasta verhosta ja siskoni vanhasta tikatusta päiväpeitteestä. 

Tämä päivä vietettiin kokonaisuudessaan puuhommissa, mutta nyt on liiteri täynnä ja kylmään talveen varustauduttu. Nyt tekemään hyvää ruokaa palkinnoksi aherruksesta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni <3

-Tiia

Synttäritohinaa

Viime sunnuntaina olimme juhlineet pojun synttäreitä sankoin joukoin. Sainkin taas väkertää jos jonkinmoista uutta erilaista kakkua. Minulla kun on päähänpinttymänä, että pöydässä tarvii aina olla uudenlaista leipomusta.

Erikoisin kakku oli salmiakki-lakritsi-sitruunakakku ( http://www.valio.fi/reseptit/salmiakki-lakritsitaytekakku-1/ ) johon tuli musta marsipaanikuorrute, jonka kylläkin vaihdoin pähkinäallergikon vuoksi sokerikuorrutteeseen. En ole koskaan ennen leiponut mitään mihin tulee kaulittava kuorrutus ja vähän jännitin miten se sujuu, mutta se oli yllättävän helppoa ja ainakin sokerikuorute oli mukavaa kaulia, kun ei tarttunut kaulimeen.

Pääsin myös tekemään koristeita sokerikuorrutteesta, päädyin yksinkertaiseen lehtimuotilla tehtävään koristeeseen. Koristeiden teko sujui joutuisasti, kun muotti oli hyvä ja ns. painonapilla varustettu, jolloin lehdet tippuivat nätisti irti lautaselle.

Ja ihan komea kakku tuli, vaikken täytekakkuja harrastakaan.

Yleensä pienet pojat haluaa kakulleen auto- tai Angry Birds-koristeen, mutta meidän poika halusi lempimainoksensa hahmon, Virtasen. Monstersin mainoksessa päätön Virtanen menee töihin hokien "en tykkää" ja tätä fraasia poikamme viljelee tämän tästä. Mainoksen voi katsoa tästä linkistä 

http://youtu.be/O-qJw_VyZzM 

No ajattelin, että täytyyhän sankarin saada haluamansa koriste vaikkei se ihan perinteinen olisikaan ja niin "rippipoika" joutui muokkauksen alle. Poju oli aivan onnessaan kun sai mitä halusi!

Juustokakkuihmisiä muistin tekemällä sitruunaisen valkosuklaa-vadelmajuustokakun ( http://www.fazer.fi/tuotteet-ja-asiakaspalvelu/tuotemerkit/suklainen-keittio/sitruuna-valkosuklaa-vadelmajuustokakku/ ).

Ja itselleni rakkaita suklaakakkujakaan ei voinut pöydästä pois jättää, joten ihanan suklaakakkukin ( http://www.maku.fi/reseptit/suklaasuun-mokkikakku ) pääsi pöytään. Ja kuinka ollakaan tämä osottautui lempparikseni. Pakko tehdä toistekin!

Ilmeisesti kaikki leipomukset oli maistuvia, kun kerrankin pöytä syötiin lähestulkoon tyhjäksi! 

Suolaisena tarjottavana oli ruissipsejä aurinkokuivattutomaatti-basilika tuorejuustolla ja ruissipsimacaronseja savuporotuorejuustolla ja punasipulilla.

Kiitos vielä kaikille juhliin osallistuneille <3

-Tiia

Takkia kanssa

Nuoremman tyttäreni kaappi pursuaa mekkoja ja muuta vaatetta, joten mun oli yksinkertasesti pakko pitää taukoa mekkojen ompelusta. Kangaskaapissa puolestaan on mielestäni pari trikoota marinoitunut jo liian pitkään, joten oli pakko miettiä miten kiertäisin paljousongelman ja saisin ommella jotain keskimmäiselle (kankaat ei ollut vanhimman makuun eikä pojalle sopivia).

Yhtäkkiä tiesin tasan tarkkaan mitä neiti tarvitsee oikeasti! Sisätakkeja! Hän kun pitää yleensä aina mekkoja, niin hupparit on huono yläosa valinta niihin ja neuletakkeja meillä ei jostain syystä juuri ole. Joten päätin tehdä jotain siltä väliltä, päädyin siis tekemään trikoosta takin neidille. Etsin kaavaa lehdistäni, mutta mikään ei ollut täysin sopiva. En kuitenkaan viitsinyt täysin lähteä sooloilemaan alusta asti, joten etsin lähimmäksi osuvan kaavan, joka sattui olemaan uusimmassa Ottobressa (4/2015). Kaava (Tightrope Walker) oli tarkoitettu pojille, mutta oli huomattavasti kapeampi kuin poikien mallit yleensä, joten sopi myös tytölle hyvin. 

Muokkasin kaavaa poistamalla hihoista resorit, kauluksen, taskun, paikat kyynärpäistä sekä vaihtamalla vetoketjun nappeihin. Koko takki on siis tehty viidestä kappaleesta: hihat, etukappaleet ja takakappale.

Kangas on Bellapuun yllätyspussista, juuri sopivan kokoinen pala riittämään 134-koon takkiin. Koska kangas on itsessään jo hyvin värikäs, niin paljoa ei tarvinnut yksityiskohtia lisätä. Kaulus on mummuni jemmoista ja mielestäni sopi hyvin tähän tarkoitukseen. 

Lisäsin vielä kauluksen kukkien keskustaan punaiset, kiiltävät napit, jolloin kukka muistutti hyvin paljon kankaan kuvioinnin kukkaa. Valkoisetkin napit on koristeita ja kiinnitys tapahtuu ommeltavilla neppareilla.

Koska torstai-iltapäivänä neiti tuli tyytyväisenä koulusta kotiin ja kertoi, että takkia oli kehuttu, niin pakkohan se oli toinenkin tehdä!

Niinpä perjantaiksi tehtiin toinen takki ihanasta collegekankaasta. Kangas on ostettu edesmenneeltä lastenkirpputorilta. 

Jälleen mummun vanha kaulus pääsi koristamaan takin kaula-aukkoa. Ja kiinnitys on neppien varassa. Sattumalta löytyi laatikoista juuri oikean värisiä, KVK:lta joskus tilaamiani neppareita!

Vaikka synttärikiireet on painanut päälle, niin ehdin pyörähtämään Turtolan Kodin Ykkösessä. Harvoin siellä käyn, mutta nyt oli pakko piipahtaa kun olin netissä kuullut siellä olevan hyvin alekankaita. Optista omenaa ja muuta kangasta pyörittelin aikani käsissäni siellä, mutta jätin kuitenkin ostamatta.

Mukaani lähti kuitenkin neljää erilaista nauhaa 0,2-1 euron metrihintaan ja 0,5 eurolla värikästä lankaa. Myyjän mitatessa nauhoja katseeni osui sydän vahakankaaseen, jota päädyin ostamaan 30senttiä. Tämä kangas oli kaikkea muuta kuin halpaa! Metrihinta oli 27,99€. Huh huh. Mutta on se niin söpöä! <3

-Tiia

Kangasvaraston tuhlausta

Olen saanut paljon kankaita ja muuta ompeluun liittyvää mummuilta, omiltani sekä muiden. Välillä tuntuukin, että kaappi vaan täydentyy koko ajan enkä mitään saa käytettyä pois. Toisaalta tietysti hyvä, että kankaita on monenmoista, kun saan idean niin pääsen heti toteuttamaan sitä. Odottelu kun ei ole minun juttuni. Nyt kun selasin kännykän kameran rullaan, tulin siihen tulokseen, että hyvin olen kyllä kankaita saanut tuhlattuakin kesän aikana.

Traktoritrikoo tuli Bellapuun yllätyspussissa ja pyöri jokusen kuukauden kaapissa ennenkö keksi mitä siitä tekisin. Trikoo oli ihanan pehmeää, mutta kuviointi oli aika isoa, joten pieniä tuherruksia tästä ei kannattanut tehdä. Lopulta kangas päätyi veljieni synttärilahjan osaksi sortsien muodossa.

Paras keino päästä trikootilkuista eroon on ollut ehdottomasti netistä löytämäni kaava poikien boksereihin! Tämän kaavan avulla moni pieni tilkku on saanut uuden elämän Pojun boksereiden osana. Värikkäät bokserit on ollut pojalle hyvin mieluisia ja olen huomannut hänen suosivan itse tekemiäni boksereita, hän kun itse aina ne valitsee kopasta. Ja koska on kyse alusvaatteesta, joka ei näy, paitsi hellesäällä on kyllä painettu surutta menemään pihassakin pelkillä boksereilla, niin ei ole niin tarkkaa meneekö värit aina täydellisesti yhteen ja onko joka sauma aina priimaa! Senkun tekee vaan ja saa tilkkuja tuhlattua. Nytkin ompelupöydällä odottaisi kaksien boksujen palat valmiiksi leikattuina.

Kaavana lempparini, Ottobre Odakota, ilman poikkisaumaa. 

Sain mummultani ison palan oranssia veluuria. Väri ei ollut erityisen kaunis, mutta laadultaan veluuri oli hyvää, joten halusin sen käyttää. Tytöt eivät siitä innostuneet, joten päätin tehdä Pojulle housut siitä. Ja koska kangasta oli huimasti ja veljeni käyttävät aikalailla samaa kokoa, niin tein sarjatyönä heti kolmet samanmoiset housut! Taskut tein ruskeasta veluurista, joka myöskin oli mummultani saatu. Koristeina oli jälleen taatani vanhoja hihamerkkejä ja vanha ompelukuva, apina. Lahkeissa ja vyötäröllä on helpot ja nopeat kuminauhakujat kuminauhoineen.

Tein aikoinaan naapurilleni synttärilahjaksi anoppini tilaamana kauppakassin. Kankaana käytin jonkun sortin puuvillakankaasta ja koristeena oli toisesta kankaasta leikkaamani pöllökuvio. Kassi oli ollut hyvin mieluinen naapurilleni, mutta hänen ystävänsä oli myös ihastunut kassiin ja sanonut lainaavansa sitä ilman palautusta. ;) Niinpä naapurini soitti  minulle ja kertoi kaverinsa vieneen laukun ja toivoi uutta. Lupasin tehdä vielä saman illan aikana uuden laukun. Vaikka ompelukone yritti vastustaa työni valmistumista, niin sain kuin sainkin saman illan aikana laukun valmiiksi.

Kankaana käytin punavalkoista puuvillakankaan palasta ja sattumalta kaapista löytyvää vastavärikangasta, josta muotoilin kissan. Sanoin naapurilleni, että täytyyhän tämän kassin olla vielä edellistäkin hienompi! Ja vannotin, että tätä ei anna eteenpäin kun oli ysityiskohtineen hieman isompi projekti kuin peruskassi olisi ollut.

Olin tekemässä töihin neljää kassia appiukoltani saamastani lippukankaasta, kun Poju ilmoitti haluavansa myöskin kassin. Lippukangas oli vaivalloista ommella, joten kysyin kävisikö joku muu kangas. Poju päätyi toiseen appiukoltani saamaan entiseen lavastekankaaseen. Hihnoiksi valikoitui raidallinen tukeva hihnan pätkä, joka juuri ja juuri riitti kahteen lyhyeen kantohihnaan. Merkit Poju valitsi "merkki"laatikosta.

Ompelin kassin reunaan pienen taskun, jotta pysyy aarteet paremmin tallessa.




Eräänä päivänä anoppini pamahti pihaamme repaleisen mekkonsa kanssa. Olin joskus aiemmin tehnyt vanhoista Marimekon verhoista hänelle mekon helman, jonka yläosa oli trikoinen. Yläosa oli vieläkin hyväkuntoinen, mutta lukuisat pesut ja vuosien käyttö oli saanut helman repeämään useista kohtia. Kaapissani on vielä kyseistä kangasta, joten lupauduin tekemään uuden helman vanhaan yläosaan.

Kuitenkin ensiksi säntäsin ottamaan vanhasta mekosta mitat ja päätin yllättää anopin täysin uudella mekolla. Kankaana toimi täysin uusi, Marimekon ystävämyynnistä ostamani trikookangas. Olin kyseisestä kankaasta tehnyt itselleni mekon huomatakseni ennen viimeistelyjä, ettei kyseinen kangas sovi minulle ollenkaan! Niinpä mekko päätyi paloiksi jälleen. Anoppini onneksi kangasta oli reilusti jäljellä ja sain siitä tehtyä mekon hänelle. Vein iltämyöhään mekon postilaatikkoon odottamaan anopin Aamulehden noutoa. Mekon värit sopivat anopilleni loistavasti ja hän oli hyvin tyytyväinen. Samoin minä, siitä ettei hyvä Marimekon kangas päätynyt loppuiäkseen kaapin pohjalle.

Samoilla kaavoilla tein vielä toisen, kotimekon anopilleni. Tähän mekkoon ei käytetty merkkikankaita, vaan yläosa muodostui saamistani kolmesta kankaanpalasta, jotka joku oli aikoinaan johonkin liiviin leikannut. Onneksi paloista sai juuri leikattua tarvitsemani palat. Mekon helma puolestaan on trikoisesta kaulahuivistani, jonka väristä pidin, mutta huivi oli aivan liian tönkkö ja paksu  käytettäväksi. No onko ihme, jos kangasta on riittävästi riittääkseen pitkään helmaan? Napit on edessä koristeena, koska etukappaleen jouduin tekemään kahdesta osasta tilkkujen koon vuoksi.

Pienimpänä, muttei vähäisimpänä tilkkutuhlauksena tuli pienet lintuset ja uninaamio. Lintusten kaavan otin talteen Tilda-kirjasta ja kankaana toimivat tällä kertaa Sinellin ale-kankaan jämäpalat. Roikkumaan linnut saa satiininarun pätkistä. Naamion kaava on mummultani saamastani Kotivinkki-lehtikasasta.

Naamioon käytin tilkkua, joka oli jäänyt kummityttöni nimiäistilkkutäkistä yli.

Onnekseni kangaskaapissa on tarpeita vielä lukuisiin projekteihin, ja tulihan sitä taas tilattua lisääkin kankaita, kun oikeanlaista ei ollut saatavilla. Paketti tuli eilen postissa kotiovelle ja pikkuapuri oli hyvin ahkerana apuna sitä avaamassa.

Nyt hipsin koneelta seuraaviin projekteihin.....Mukavaa elokuista päivää!

-Tiia

Kummitytön ensimmäiset synttärit

Kummityttöni täyttää tänään yksi, hänelle järjestettiin lauantaina synttärijuhlat, joihin en valitettavasti päässyt osallistumaan, kun perheen miesväestö lähti ralleja katsomaan ja tarvitsi automme. Onneksi kummityttöni äiti ehti perjantaina tulla käymään, vaikka juhlajärjestelyjä olisi varmasti ollut yllinkyllin. Toinen syy nopeasti sovittuun tapaamiseen oli se, että ystäväni sai viime viikolla tiedon, että aloittaakin koulun jo tämän viikon maanantaina eikä vasta marraskuussa. Tästä lähtien siis päivät kuluvat koulussa, eikä enää kotona, joten näkemiset harvenevat väistämättä. Asiaa ei auta se, että asumme aivan toisella puolella Tamperetta kuin he. Mutta emmeköhän me jostain aikaa löydä tapaamisille silloinkin kun itse olen töissä taas...

Tiesin heti, että haluan tehdä kummitytölle lahjaksi mekon, mutta millaisen? Mekkotehtaan mekkokoot alkavat vasta huomattavasti isommasta kuin kummityttöni tuleva koko 74. Joten päädyin valitsemaan mekkomallin Ottobre-lehdistä. Syysnumeron pitkähihaiset mallit olisi ollut mukavimpia syksyyn, mutta mallit näyttivät kuvissa niin leveiltä, etten uskonut niiden istuvan hyvin pienikokoiselle kummitytölleni. Ja koska sovittamaankaan en päässyt kesken kaiken, niin päädyin kesämallistoon (3/2015).

Sieltä löytyikin kiva tunika (Mouse Grey), jonka päätin tehdä Sinellin ruusupuuvillakankaasta. Mallissa ei ollut käytetty minkään sortin koristeita, mutta itsehän en kertakaikkiaan kyennyt jättää niitä pois vaan oli pakko lisätä jonkun näköistä koristetta tunikaan. Rintaan, ylä- ja alakappaleen väliin lisäsin pitsinauhaa ja solmin satiininauhasta rusetin.

Rusetin keskelle ompelin napin sekä "made for you"- sydämen.

Tunikan helmaan laitoin myös koristenauhaa tuomaan ilmettä.

Tunikan seuraksi halusin vielä tehdä muutakin ja päädyin housuihin. Kaikki löytämäni legginssi-kaavat tuntuivat olevan vajaamittasia, joten päätin koittaa tehdä sellaiset. Päädyin saman Ottobre-lehden Fruity Flowers-kaavaan. Kangasta mietin hetken aikaa, kunnes muistin ihanan harmaapohjaisen trikookankaani. Kyseisen trikoon olin joskus tilannut ja siitä tehnyt nuoremmalle neidille pipon ja kaulahuivin, mutta kangasta oli jäänyt vielä paljon. Tytöt oli kasvanut siitä jo auttamattomasti yli ja pojalle en sitä saanut sopimaan vaikka kuinka koitin esim. raglanhihoihin. Onneksi nyt tarjoutui hyvä tilaisuus käyttää tätä laadukasta trikookangasta hyödyksi.

Ompelin saumurilla näkyvät, punaiset saumat, jotka ompelukoneella tikkasin vielä litteiksi. Näin sain eloa housuihin. Valitsin nilkkoihin vielä neljä punaista nappia koristukseksi. Vyötärölle laitoin napilla säädettävän kuminauhan, koska kummilapseni äiti ei löytänyt mittanauhaa mitatakseen pikku prinsessan vyötäröä.

Takana on hyvin tilaa vaipalle keskipalan ansiosta. Keskipalan kiinnitin valkoisin ompelein, jottei tulisi niin kalsarimaista fiilistä.

Välttämättä näitä vaatekappaleita ei ollut tehty niinkään yhdessä käytettäväksi vaan valikoiduista, ihanista kankaista halusin nämä tehdä. Tärkeämpää oli se, että molemmat mielytti silmääni eikä se, meneekö nämä keskenään yhteen.

Olin helpottunut kun sain lahjan tehtyä ajallaan ja kummityttöni äiti tuntui niistä pitävän. Koskaan aiemmin en ole OB:n vauvanvaatekaavoja käyttänyt, joten en yhtään tiedä onko ne millasia, mutta toivottavasti saan palautetta vaatteista ja opin käytettävyydestä lisää.


-Tiia