Kangasvaraston tuhlausta

Olen saanut paljon kankaita ja muuta ompeluun liittyvää mummuilta, omiltani sekä muiden. Välillä tuntuukin, että kaappi vaan täydentyy koko ajan enkä mitään saa käytettyä pois. Toisaalta tietysti hyvä, että kankaita on monenmoista, kun saan idean niin pääsen heti toteuttamaan sitä. Odottelu kun ei ole minun juttuni. Nyt kun selasin kännykän kameran rullaan, tulin siihen tulokseen, että hyvin olen kyllä kankaita saanut tuhlattuakin kesän aikana.

Traktoritrikoo tuli Bellapuun yllätyspussissa ja pyöri jokusen kuukauden kaapissa ennenkö keksi mitä siitä tekisin. Trikoo oli ihanan pehmeää, mutta kuviointi oli aika isoa, joten pieniä tuherruksia tästä ei kannattanut tehdä. Lopulta kangas päätyi veljieni synttärilahjan osaksi sortsien muodossa.

Paras keino päästä trikootilkuista eroon on ollut ehdottomasti netistä löytämäni kaava poikien boksereihin! Tämän kaavan avulla moni pieni tilkku on saanut uuden elämän Pojun boksereiden osana. Värikkäät bokserit on ollut pojalle hyvin mieluisia ja olen huomannut hänen suosivan itse tekemiäni boksereita, hän kun itse aina ne valitsee kopasta. Ja koska on kyse alusvaatteesta, joka ei näy, paitsi hellesäällä on kyllä painettu surutta menemään pihassakin pelkillä boksereilla, niin ei ole niin tarkkaa meneekö värit aina täydellisesti yhteen ja onko joka sauma aina priimaa! Senkun tekee vaan ja saa tilkkuja tuhlattua. Nytkin ompelupöydällä odottaisi kaksien boksujen palat valmiiksi leikattuina.

Kaavana lempparini, Ottobre Odakota, ilman poikkisaumaa. 

Sain mummultani ison palan oranssia veluuria. Väri ei ollut erityisen kaunis, mutta laadultaan veluuri oli hyvää, joten halusin sen käyttää. Tytöt eivät siitä innostuneet, joten päätin tehdä Pojulle housut siitä. Ja koska kangasta oli huimasti ja veljeni käyttävät aikalailla samaa kokoa, niin tein sarjatyönä heti kolmet samanmoiset housut! Taskut tein ruskeasta veluurista, joka myöskin oli mummultani saatu. Koristeina oli jälleen taatani vanhoja hihamerkkejä ja vanha ompelukuva, apina. Lahkeissa ja vyötäröllä on helpot ja nopeat kuminauhakujat kuminauhoineen.

Tein aikoinaan naapurilleni synttärilahjaksi anoppini tilaamana kauppakassin. Kankaana käytin jonkun sortin puuvillakankaasta ja koristeena oli toisesta kankaasta leikkaamani pöllökuvio. Kassi oli ollut hyvin mieluinen naapurilleni, mutta hänen ystävänsä oli myös ihastunut kassiin ja sanonut lainaavansa sitä ilman palautusta. ;) Niinpä naapurini soitti  minulle ja kertoi kaverinsa vieneen laukun ja toivoi uutta. Lupasin tehdä vielä saman illan aikana uuden laukun. Vaikka ompelukone yritti vastustaa työni valmistumista, niin sain kuin sainkin saman illan aikana laukun valmiiksi.

Kankaana käytin punavalkoista puuvillakankaan palasta ja sattumalta kaapista löytyvää vastavärikangasta, josta muotoilin kissan. Sanoin naapurilleni, että täytyyhän tämän kassin olla vielä edellistäkin hienompi! Ja vannotin, että tätä ei anna eteenpäin kun oli ysityiskohtineen hieman isompi projekti kuin peruskassi olisi ollut.

Olin tekemässä töihin neljää kassia appiukoltani saamastani lippukankaasta, kun Poju ilmoitti haluavansa myöskin kassin. Lippukangas oli vaivalloista ommella, joten kysyin kävisikö joku muu kangas. Poju päätyi toiseen appiukoltani saamaan entiseen lavastekankaaseen. Hihnoiksi valikoitui raidallinen tukeva hihnan pätkä, joka juuri ja juuri riitti kahteen lyhyeen kantohihnaan. Merkit Poju valitsi "merkki"laatikosta.

Ompelin kassin reunaan pienen taskun, jotta pysyy aarteet paremmin tallessa.




Eräänä päivänä anoppini pamahti pihaamme repaleisen mekkonsa kanssa. Olin joskus aiemmin tehnyt vanhoista Marimekon verhoista hänelle mekon helman, jonka yläosa oli trikoinen. Yläosa oli vieläkin hyväkuntoinen, mutta lukuisat pesut ja vuosien käyttö oli saanut helman repeämään useista kohtia. Kaapissani on vielä kyseistä kangasta, joten lupauduin tekemään uuden helman vanhaan yläosaan.

Kuitenkin ensiksi säntäsin ottamaan vanhasta mekosta mitat ja päätin yllättää anopin täysin uudella mekolla. Kankaana toimi täysin uusi, Marimekon ystävämyynnistä ostamani trikookangas. Olin kyseisestä kankaasta tehnyt itselleni mekon huomatakseni ennen viimeistelyjä, ettei kyseinen kangas sovi minulle ollenkaan! Niinpä mekko päätyi paloiksi jälleen. Anoppini onneksi kangasta oli reilusti jäljellä ja sain siitä tehtyä mekon hänelle. Vein iltämyöhään mekon postilaatikkoon odottamaan anopin Aamulehden noutoa. Mekon värit sopivat anopilleni loistavasti ja hän oli hyvin tyytyväinen. Samoin minä, siitä ettei hyvä Marimekon kangas päätynyt loppuiäkseen kaapin pohjalle.

Samoilla kaavoilla tein vielä toisen, kotimekon anopilleni. Tähän mekkoon ei käytetty merkkikankaita, vaan yläosa muodostui saamistani kolmesta kankaanpalasta, jotka joku oli aikoinaan johonkin liiviin leikannut. Onneksi paloista sai juuri leikattua tarvitsemani palat. Mekon helma puolestaan on trikoisesta kaulahuivistani, jonka väristä pidin, mutta huivi oli aivan liian tönkkö ja paksu  käytettäväksi. No onko ihme, jos kangasta on riittävästi riittääkseen pitkään helmaan? Napit on edessä koristeena, koska etukappaleen jouduin tekemään kahdesta osasta tilkkujen koon vuoksi.

Pienimpänä, muttei vähäisimpänä tilkkutuhlauksena tuli pienet lintuset ja uninaamio. Lintusten kaavan otin talteen Tilda-kirjasta ja kankaana toimivat tällä kertaa Sinellin ale-kankaan jämäpalat. Roikkumaan linnut saa satiininarun pätkistä. Naamion kaava on mummultani saamastani Kotivinkki-lehtikasasta.

Naamioon käytin tilkkua, joka oli jäänyt kummityttöni nimiäistilkkutäkistä yli.

Onnekseni kangaskaapissa on tarpeita vielä lukuisiin projekteihin, ja tulihan sitä taas tilattua lisääkin kankaita, kun oikeanlaista ei ollut saatavilla. Paketti tuli eilen postissa kotiovelle ja pikkuapuri oli hyvin ahkerana apuna sitä avaamassa.

Nyt hipsin koneelta seuraaviin projekteihin.....Mukavaa elokuista päivää!

-Tiia