Maastopuku

Mieheni ja hänen naapurissa asuva veljensä käy metsällä ja molemmat omistaakin maastopuvut tätä varten. No tottakai pikkumiehemmekin halusi maastopuvun, kun isällä ja sedälläkin oli. Päätimme sitten ostaa isomummuilta saaduilla synttärirahoilla maastokuvioidun puvun Pojulle. Katsoin netistä, että Erätukusta niitä löytyy ja lupasin käydä hakemassa, liikkeessä sain kuitenkin todeta, että pukua oli kahta kokoa enää jäljellä ja molemmat oli aivan liian suuria.

Seuraavaksi etsin sitten nettiliikkeistä maastopukua, mutta kaikista oli joko oikea koko loppu tai sitten puku oli 100% puuvillaa eli heti ekassa kuurosateessa läpimärkä. Pähkäilimme mitä tekisimme asian kanssa, kunnes netissä törmäsin kangaskauppaan nimeltä Kangaskapina ja päädyin selailemaan niiden sivuja. Siellä vastaani tuli maastokuvioinen softshell hintaan 21,9€/ metri. Kaivoin kaavalehtiä esiin ja uusimmassa Ottobressa olikin juuri sopivat kaavat. Laskeskelin, että kaksi metriä kangasta riittäisi hyvin molempien tekoon ja tilasin kankaan.

Kangaskapinan tilaus, viiksi-trikoo oli vanhimmalle neidille.

Kangas saapui nopeasti ja leikkasin siitä Windy Day ja Warm Inside-kaavojen mukaiset palat koossa 110.

Housut vyötäröä vaille valmiina.

Koska Pojulla oli kauhea hinku saada maastokuvioista päälle, päädyin tekemään housut ensin, koska ne oli huomattavasti helpommat tehdä.

Softshelliä oli mukava ommella ja housut valmistui käden käänteessä. Lähdin sovittamaan housuja Pojulle. Poju kiljuen veti ne pihalla päälleen ja häippäsi sen siliän tien metsään isänsä kanssa. Viimeistelyt saivat siis jäädä iltaan.

Kun housut oli valmiit, oli tietystikin takin vuoro. Takkiin jouduin kankaan lisäksi ostamaan myös sopivan värisiä neppareita ja nyörilukot, mutta kaikki muu löytyi kotoa.

Hihoissa on tampit, joilla kireyttä on helppo säätää.

Aluksi ompelu sujui nopeasti, kun vain keksin aikaa ommella. Mutta kaulukseen tultaessa ompelukoneellani tuli ilmeisesti mitta täyteen ja ommel oli järkyttävää. Säädin langankireyksiä ja vaihdoin neulaa ym. mutta mikään ei tuntunut auttavan. Purin ompeleen toistamiseen pois, koska nurjan puolen tikki oli järkyttävää. Lopulta jätin kyseisen aputikin kokonaan laittamatta, jotta työ joskus valmistuisikin.

Koko viikko siinä meni ennenkö puku oli kokonaan valmis. Suurin syy ei ollut takin työläys vaan muut kiireet, jotka nipisti ompeluajan minimiin.

Mutta voi sitä riemua, kun puku oli viimein tänään valmis! 

Innoissaan vedettiin puku päälle ja pihalle poseeraamaan.

Koska miehet oli mettällä, niin heille ei pystynyt pukua mennä esittelemään, niin päätimme piipahtaa naapurissa näyttämässä edes tädille sitä. Ja kyllä sai puku heti kehuja tädiltä.

Juuri ajoissa valmistui puku, kohta olisi itseltä jo kiinnostus loppunutkin. ;)

-Tiia