Kangasvaihtarit

Tänään kävin elämäni ensimmäisillä kangasvaihtareilla. Kutsun olin saanut facebookin paikallisryhmän kautta ja pitkään mietin, että lähdenkö vaiko enkö. Kun ainoa tuttuni, joka myöskin ompelee, sanoi menevänsä niin minäkin rohkaistuin ja sovimme menevämme kimpassa. Valitettavasti pari tuntia ennen lähtöä kaverini perui tulonsa, hänen miehellään oli mennyt ylitöisiks eikä lapsenvahtia ollut. Mietin peruisinko itekin, mutta koska olin aamutuimaan jo leiponut suklaakakun nyyttärimeiningillä järjestettäviin vaihtareihin, päätin mennä.

Suklaakakun leivoin samalla reseptillä kuin Pojun synttäreille ja mutakakun Pirkan ohjeella kotiväelle, ettei tule kiukkua. Mutakakku oli T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-T-Ä!

No lähdin kohti keskustaa ja päätin hurskastella ja maksaa kalliimpaa parkkimaksua, jotta en joutuisi kävelemään puolta kilsaa kakun, kassin ja korkkareideni kanssa. Minulla oli jokunen vaihtokangaskin mukana ja muut oli annetaan-osastoa.

Myytyä en saanut mitään, joskaan en yllättynyt, koska kankaat oikeasti oli vähän tylsiä eikä niitä ollut kuin viitisen kappaletta. Höpöttelemäänkään en juuri päässyt, mutta turha reissu ei ollut missään nimessä.

Vaikka lupasin, etten mitään osta niin aivan ei lupaus pitänyt ja mukaani lähti aina yhtä ihanaa ja vastustamatonta tähtitrikoota ja norsutrikoota Pojulle, sekä takuuvarmaa sinistä collegea. Vihreä resori sopii täydellisesti keskeneräseen työhöni, joten se oli myös ostettava kolmella eurolla. Pääkallotrikoota olimme moneen kertaan vanhimman tyttäreni kanssa kuolannut, muttei oltu saatu tilattua. Nyt sain ostettua sitäkin kympillä ison palan. Tilkkupussi maksoi kaksi euroa ja siitä saa ihania väriläiskiä Pojun boksereihin.

Itselleni paras anti oli kuitenkin annetaan-osasto, joka sisälsi toinen toistaan mehevämpiä pieniä trikootilkkuja! Monille palat oli liian pieniä käytettäväksi, mutta minulle ne oli täydellistä bokserimatskua. Näistähän minä pyöräytän monet ilmaset bokserit Pojulle. Ja parasta on se väriloisto, Poju rakastaa itsetehtyjä värikkäitä boksereita, joissa ei olla turhan tarkkoja kuosien yhteen sopimisesta tai sopimattomuudesta. Minun olikin kotimatkalla pakko poiketa anoppilan kautta, jossa Poju on yökylässä, jotta sain näyttää Pojulle tulevia bokserikankaita. Ja hän oli mielissään.

Mukava kokemus oli ja jos kutsuja tulee, niin tulen kyllä toistekin. Oli se kankaiden kirjo niin kaunista katseltavaa. Ehkä ens kerralla pääsisi jo vähän juttelemaankin....

-Tiia