Työn ja tuskan rahi

Sain kankaita ja nauhoja jälleen lahjoituksena ja Poju ihastui siellä kankaita katsellessani isoon pyöreään rahiin. Koska rahi oli ylimääräinen ja Poju niin siihen ihastui hän sai luvan viedä sen mukanaan kotiin. Rahin päällinen oli tehty nätisti tilkuista, mutta päällisen värit oli vanhanaikaiset, joten päätin tehdä siihen uuden päällisen. Illan aikana sainkin toisen puolen tehtyä ja päätin jatkaa aamulla.

Aamulla ompeluhuoneeseen palatessani huomasin pistävän hajun ja haistoin rahia kunnolla. Huomasin sen haisevan kissanpissalle. Avasin rahin ja totesin, että kyllä, kissa oli joskus päässyt pissaamaan rahille ja kaikki sisällykset oli pilalla. Niinpä koko rahi täytyi heittää roskiin.

Murhe oli suuri, koska Poju niin piti rahista ja minäkin olin jo päällisiin leikannut kankaat valmiiksi. Niinpä päätin tehdä rahin joka tapauksessa, mutta täysin uusista aineksista. Soitin mummulleni onko hänellä mitään täyteaineita jäljellä, jotta kaikkea ei tarvitsisi ostaa.

Etsimme mummolasta s-mallista täytettä löytämättä sitä mistään. Muuta täytettä onneksi löytyi. Lisää hain vielä Tampereen vaahtomuovimyymälästä. Siellä on loistavat valikoimat erilaisia täytteitä vaahtomuovista perusvanuun. Otin kolme erillaista täytepussia ja suuntasin kassalle. Kassalla jouduin pitkään odottamaan palvelua (sama toistui toisella viereilukerralla), joten palvelusta tätä liikettä ei kyllä voi kehua.

Lopulta minulla oli olkatoppauksia, täytevanua, jonkin sortin heinää, erilaisia vaahtomuovisuikaleita ja vanha säkkituoli täynnä styroxpalloja! Ei muuta kuin täyttämään rahin sisäpussia. Silppusin olkatoppaukset sisäpussiin ja lykkäsin perään kaikkea edellä mainittua. Rahi tarvitsi aivan uskomattoman määrän täytettä ennenkö se oli jämäkkä.

Päällisen väriteemana oli sinivalkoisuus punaisilla yksityiskohdilla. Valkoisen kohtaan päällistä ompelin taatani vanhoja merkkejä sekä punasinivalkoraidallista nauhaa.

Rahin päällinen oli vetoketjua vaille valmis, mielissäni etsin erikoispitkän vetoketjun, jonka mummultani sain ja ompelin sen kiinni. Vedin rahin tyytyväisenä kiinni, kun....vetoketju hajosi. Ei liikkunut suuntaan eikä toiseen. 

En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Olin jo väsynyt koko tekemiseen, mutten halunnut enää jättää seuraavaan päivään työtä. Anoppi pamahti juuri sopivasti meille ja tiskasi ja komensi muksuja, jolloin sain hieman lisäaikaa päivääni ja vetoketjun ratkottua ja vaihdettua tarranauhaan. <3

Silitys olisi tehnyt osalle kankaista poikaa ;)

Rahi oli viimein valmis! Ah ja puh, mikä homma siinä oli, mutta onneksi on ollut muksuille hyvin mieluisa ja kovassa käytössä.

Tänään kävin pyörälenkillä tyttöjen kanssa, kun miespuoliset lähti Sysmään rallia katsomaan. Pyörälenkin jälkeen siskoni tuli meille, poimimme pari litraa mustikoita...

....herkuttelimme ravuilla ja Teiskon viinin valkkarilla, Teiskon Päivänsäteellä...

...sekä ompelimme jokusen sydämen.

Mahtava päivä! <3

-Tiia