Pehmoilua

Poju aloitti päiväkodin maanantaina ja sen kunniaksi päätimme tehdä Pojulle pehmolelun tarhakaveriksi. Poju sai itse päättää mikä hahmo olisi paras ja hän päätyi kissaan. Kissan malli on joskus ollut Kauneimmat askartelut-lehdessä ja olen niitä jokusen jo tehnyt aiemminkin.

Kissan kankaaksi valikoitui Eurokankaan palalaarista joskus ostamani pörröinen trikoo tai vastaava joustava kangas. Kangas oli niin pehmeä, että ostin sitä vaikken tykännytkään sen oikealla puolella olevasta apina-kuvioinnista. Siksi kangas myöskin jäi kaappiin. Lopulta kuosi oli jo mielestäni liian lapsellinen Pojulle ja valkoinen ei muutenkaan ole paras väri vilkkaalle pikkupojalle.

Koska väärä puoli oli niin vastustamattoman pehmeä, niin kangas päätyi pehmoleluun vaikkei joustavuuden vuoksi siihen paras ollutkaan.

Kissan silmät on tehty vaaleansinisestä velour-tilkusta, joka on tuettu tukikankaalla. Nenänpää myöskin tilkkukopan antimia. Koristepitsi on jonkun puuvillalangasta virkkaama ja sopi hyvin piristämään valkoisuutta.

Kovasti keräsi pehmeä valkoinen kisuli ihasteluja päikyssä ja se kainalossa jaksettiin, vaikka vähän ollaan vielä haluttomia jäämään hoitoon. <3

Keskiviikkona vanhempi neitimme laittoi aamulla viestiä, että perjantaina olisi kaverin synttärit, pääseekö hän sinne. Vastasin, että pääsee ja kysyin mitä voisin tehdä lahjaksi. Vastausta en saanut.

Kyselin illallakin samaa, mutta jälleen jäin ilman vastausta. 

Tuli torstai ja aloin olla jo vähän paniikissa, että mitä teen lahjaksi. Illalla neiti kuitenkin sai sanottua, että pehmolelu olisi kiva. Kysyin minkämoista hän ajatteli ja hän raahasi huoneestaan isoimman pyöreän pehmolelukettunsa ja sanoi, että tälläinen.

Meinasin pudota penkiltä ja mietin että mitäs nyt sitten. Aloimme selaamaan Pinterestiä ja ehdottelin kaikkea mahdollista, mutta mikään ei kelvannut. Kunnes eteen tuli pehmovalas! Sen neiti halusi, mutta ei kaavojen mukaan tehtynä, jolloin koko olisi kahden nyrkin kokoluokkaa vaan tosi ison.

Minäpä sitten aloin surkeana piirtäjänä suurentelemaan kaava moninkertaiseksi. Leikkasin samalla palat valkoisen pörrökankaan jämistä ja violetista fleecestä ja toivoin että palat sopivat toisiinsa.

Perjantaiaamuna ompelin valaan silmät, mutta olin sopinut lähteväni anopin kanssa Ahlmannin Tilapuodissa käymään, joten muut osat saisivat odottaa. 

Kello oli yksi, kun viimein olin kotona ja synttäreihin oli aikaa neljä tuntia. Valas oli vielä paloissa, joiden yhteensopivuudesta ei ollut hajuakaan. Mutta enää ei auttanut perääntyä, kun lahjaan en ollut kaupasta varannut kuin Fazerin sinisen. 

Kootessani valasta huomasin palojen olevan aikas sopivat toisiinsa. Vain mahapalaa jouduin pienentämään paljon ja pyrstöön jouduin leikkaamaan lisäpalan. Juuri ja juuri riitti valkoinen pörrökangas lisäpalaan.

Sain valaan reilusti etuajassa valmiiksi ja olin hyvin tyytyväinen siihen! Pehmolelujen teko, kun ei ole minulle mitenkään tuttua puuhaa ja venyvä kangas oli hieman hankala täyttää nätisti.

Teippasimme valaan vatsaan suklaalevynnkiinni ja sellofaaniin koko komeus. Neidin hymyilystä jo tiesin, että lahja oli hänestäkin onnistunut ja hän veisi sen ilolla sankarille.

Saaja oli kuulemma heti ihastunut pehmeään valaaseen ja luokkakaverit oli kalpeena kateudesta. Myös kyselyjä siitä "onks sun äiti oikeesti tehny ton?" tuli. Eipä ollut turhaa vaivannäköä ja hyvä niin. Itse tehdyssä lahjassa on kumminkin niin paljon omaa aikaa annettuna, että olisi sääli, jos se ei olisi mieluinen.

Eilen pyöräytettiin nopea päiväpeite Pojulle, kun isot petivaatteet aiheuttivat vanhan päiväpeiton pieneksi jäämisen. Päiväpeitto on koottu kolmesta vanhasta verhosta ja siskoni vanhasta tikatusta päiväpeitteestä. 

Tämä päivä vietettiin kokonaisuudessaan puuhommissa, mutta nyt on liiteri täynnä ja kylmään talveen varustauduttu. Nyt tekemään hyvää ruokaa palkinnoksi aherruksesta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni <3

-Tiia