Ompeluhommia

Lauantaina olin aamusta vanhimman tyttäreni koulupäivässä mukana ja hauskaa oli. Kiersimme eri pisteitä ja keräsimme leimoja. Päivä ei kuitenkaan kestänyt kuin yhteentoista, joten olimme ajoissa kotona. 

Päätinkin tehdä lahjamekon nyt niin ei vaan jäisi liian myöhään. Mitat sain serkkuni vaimolta, heillä kun on sopivasti 86 kokoa käyttävä pikkuneiti taloudessaan.

Aluksi oli tarkoitus tehdä college-kankaasta koko mekko, mutta päädyinkin tekemään vain yläosan collegesta ja alaosan samasta vakosametista kuin isommalle sankarille aiemmin tekemäni hame on.

Taakse laitoin nepparikiinnityksen. Niitäkin sattui löytymään täydellisen sopivassa värissä.

Alareunaan valitsin jälleen kauniin vanhan, leveän pitsin ja ohuemmasta pitsinauhasta kieputin ruusun yläpuolelle. Toivottavasti mekko on sopiva ja mieleinen. Itse pidin siitä ainakin kovasti.

Saatuani mekon valmiiksi palaili isäntäkin viimein ralleista ja tuli pienempien seuraksi sisälle, kun jatkoin ompelua varastossa. Nyt työn alla oli vanhimmalle tyttärelle pari pipoa, hänellä kun on käynyt joku pipokato ja välillä ei ole yhtään pipoa ollut kopassa. Hän olisi halunnut mustavalkoisen tähtitrikoon, mutta sellaista ei nyt ollut, joten hän päätyi punaiseen tähti veluuriin ja kylläpäs tulikin kiva lörppäpipo.

Koska neiti oli yhteistyöhaluinen ja innoissaan niin teimme samaan syssyyn toisenkin pipon. Tällä kertaa kankaaksi valikoitui veljen jumpsuitista jäänyt graffiti-college.

Sama malli haluttiin myös tähän pipoon.

Sunnuntaina oli vuorossa super inhokkihommani: paljun pesu! Kesällä sen kyllä pesin eikä sitä ole sen jälkeen käytetty, mutta poju ystävällisesti heitteli sinne kesän aikana hiekkaleluja ja kasvikaapistani nyhtämiään ruohosipuleja. Altaan pohja oli siis järkkyttävän näköinen. No puolitoista tuntia myöhemmin sain viimein huokaista ja palju oli puhdas jälleen. Huomenna pitäisikin täyttää se pitkästä aikaa.

Nopean ruokailun jälkeen suuntasimme moikkaamaan isääni ja tämän pesuetta, jotka tulivat jälleen Suomessa käymään. Menoa ja meteliä riitti kun kolme alle viisvuotiasta poikaa matki hälytysajoneuvoja. ;)

Kotona jatkoimme mukavasta säästä nauttimista ja jatkoin jälleen kaarnasydänten veistelyä. Tän kertainen kaarna olikin mukavan pehmeää veistellä.

Veistely keskeytyi, kun ystäviä virtasi kahville. <3

Juuri mummulleni taannoin sanoin ettei nykyään käytetä rintakoruja ja heti tuli tarvetta! Onneksi mummultani joskus lainaksi (?) saama rintakoru löytyi ilman suurempia etsintöjä.

Tänään oli asioiden hoitoa jälleen koko päivä, illallakin vielä vanhempainilta. Luppoaika kului kahden omenaämpärillisen parissa. Osa omenoista pilkottiin pakkaseen ja osa pääsi tänään ostettuun kuivuriin.

Pääsimme jo maistamaankin kuivattuja omenasiivuja ja ne jakoi mielipiteet. Tytöt tykkäs, pojat ei. Olisi vaan huomattavasti terveellisempi herkku kuin keksit.

Kiitoksena omenoista annoin pari purkkia tekemääni hilloa

Hyötykasvikuivurin seuraksi löytyi samasta kaupasta ihana vanha pullokori pulloineen. En tiedä mistä Hong Kong nämä korit oli hommannut kun niiden ulkonäkö oli pullojen likaisuutta myöten täysin aidon oloinen, juuri kuin vanhalta vintiltä tai ladosta löydetty.

Pullokorin normaalihinta oli 29,95€, mutta viimeisten kappaleiden hinta oli vain 5,99€/kpl. 

Hieman oli pakko pesasta pulloja ja koria, jotta viitsin sen näytille laittaa. On se vaan hieno!

Nyt katsomaan josko olisi lisää omenasiivuja jo kuivettuneina. Öitä!

-Tiia

Korviksia ja puuhelmiä

Viimein tuli tilaamamme helmet postissa, joten pääsimme jälleen askartelemaan koruja. Keskiviikkona suuntasimmekin heti varastoon, kun saimme sisähommat hoidettua ja aloitimme korvisten urakkavalmistuksen.

Ensiksi tein itselleni nahasta sulkakorvikset.

Ja kun tytöt palasivat koulusta alkoi tilauksia sadella. Innoissaan he valikoivat mieleiset pöllöt ja muut somisteet ja sitten alkoi kokoaminen.

Tytöt tykkäsivät korviksistaan niin että korvikset pääsi heti käyttöön.

Neljän korvisparin jälkeen menimme tekemään ruokaa. Ruokailun ja jälkien siivoukset hoidettuamme oli hyvä aika lähteä metsään kaarnan hakureissulle. Onneksi suvun mettää onkin juuri harvennettu ja kaarnaa oli hyvin tarjolla hakkuupaikalla.

Halusin löytää kaarnaa, jotta saisin veistellä sydämiä siitä. Veistely ei todellakaan ollut vahvuuksiani, mutta sain sentäs jotain aikaan.

Kahden sydämen jälkeen poju halusikin jo sisälle ja veistohommat sai jäädä toiseen päivään.

Eilen ei veistohommia tai muutakaan ehtinyt edes ajatella, kun aloitin siivouspäivän pesemällä akvaarion. Olin kyllästynyt siihen, että ostamani valkoinen hiekka oli vuosien saatossa sekottunut toiseen hiekkaan, joten sihdin avulla erottelin hiekat. Näin sainkin akvaarion pesuun kulumaan aikaa nelisen tuntia. ;) Mutta pojun hammaslääkärikäynnin yhteydessä poikkesimmekin sitten akvaarioliikkeessä ostamassa uusia asukkeja vanhojen kaveriksi akvaarioon.

Ilta meni pojun kanssa keskustellessa, kun rakkaat tuttipullot sai lähteä "oravavauvoille". Ihan purematta tätä ei nielty, mutta lopulta tyydyttiin vedellä täytettyyn nokkamukiin. Hyvä me! :)


Tänään poju oli hyvin väsynyt ja meinasi nukahtaa jo jumpalle. No autoonhan herra nukahti heti ja sain oivan tilaisuuden käydä kirpparilla. Nukkuva poika rattaissa oli mukavaa shoppailuseuraa ja viitsin jopa sovittaa paria eri housuja. Toiset oli kivat, mutta hieman reilut ja tuumin että jos nämä yhtään venyvät niin käyttämättä jää. Onneksi Zaran vajaamittaset haaremihousut oli sopivammat ja nappasin ne koriini, vaikka tiedänkin ettei isäntä siedä niitä ollenkaan.

Kunnon kuvaa en onnistunut saamaan millään, useista yrityksistä huolimatta.

Kierros olikin varsinainen "jokaiselle jotakin"-kierros, kun yhdestä pöydästä lähti 1,5eurolla poikaa lämmittämään fleece-paita.

Vanhin sai toppahanskat kahdella eurolla.

Ja keskimmäisen housuihin sijoitin euron. Kotona neiti kyllä muistitti ystävällisesti ettei hän käytä housuja vaan mekkoja ja hameita.

Kotiin löytyi puolestaan reilun kokoinen säilytyskori.

Kotona aloinkin samalta seisomalta leipomaan kanelipullaa, kun tiesin siskoni ja äitini tulevan käymään. Loput pullat vien huomenna koululle, kun vanhimmalla neidillä on toiminnallinen koulupäivä ja vanhempainyhdistys pitää kahviota.

Siskoni ja lasten mussuttaessa pullaa tein vielä oman, henkilökohtaisen sienestäjäni hankkimista tuoreista suppilovahveroista sienivannekkeita, jotka maistui ihanalle.

Elämäni ensimmäiset kanelikierrepullat onnistui hyvin.

Syötyämme, aloimme tekemään rannekoruja siskoni kanssa.

Siskoni koruissa meni helmet nätisti tasan, mutta oma ranteeni vaati epätasaisen helmirivin.

Koska korvissamme roikkui pöllökorvikset, niin alkoi siskonikin tehdä mieli saman tyylisiä ja siihen olikin hyvä päättää koruhetki.

Nyt mietitään millä eräs pieni virkku suostuisi menemään unten maille ja huomen aamulla pirteenä puoli ysiltä kutsuu koulu.

Hyvää yötä!


Teksti on kirjoitettu eilen illalla, mutta useista yrityksistä huolimatta sen julkaisu ei onnistunut. Pahoittelut, jos teksti ja kuvat ei asetu nätisti, kun teksti on tosiaan aluperin kännykällä kirjoitettu ja sitten monen mutkan kautta saatu koneelle. Yritin saada kuvat samaan riviin, mutta saas nähä miltä se lopulta näyttää.



-Tiia

Lahjahame

Sunnuntaina matkalaiset palasivat reissusta ja sainkin tuliaiseks ruuanlaittoon liittyviä juttuja. Hyvin mieleisiä!

Tein siinä sitten tilatut pari säilytyspussukkaa Oja-kankaasta ennen kuin lähdin anopin kanssa sieninäyttelyyn.

No pussukoiden tilaaja muistikin sitten, että tarviikin niitä kolme. Lupasin tehdä myöhemmin yhden lisää.

Eilen oli perinteinen asioidenhoitopäivä, joten päivä meni sutjakkaasti, mutta ehdinpäs kuitenkin tehdä puuttuvan pussukan. Illalla tein vielä vanhimmalle tyttärelle sydän-heijastimen, kun hän sellaisen halusi.

Tänään olimme koko päivän kotona ja alotinkin aamun takan lämmityksellä. Ihanasti hääsi kylmyyden sisätiloista. Lämmössä olikin sitten mukavampi ryhtyä inhokkihommaani: uunin pesuun. No tulipahan sekin tehtyä eikä tarvi ennen joulua tehdä. Puhtaassa uunissa oli mukava paistaa unelmatorttu myöhemmin päivällä käymään tulevalle kaverille.

Hommien jälkeen suuntasin varastoon tekemään synttärilahjaa. Parin viikon päästä meidät on kutsuttu mieheni sukulaisille kolmen tytön yhteissynttäreille. Vanhimmalle annamme suosiolla "vain" rahaa, mutta nuoremmille halusin tehdä itse jotain. Päädyin sitten hameeseen.

Hameen teko keskeytyi nopeasti, kun huomasin auton tulevan pihaan. Siskoni poikaystävänsä kanssahan sieltä tuli. Unelmatorttu ja caramel-kahvi pääsi heti tarjolle. 

Siskoni lähdettyä jatkoin hameen tekoa ja illalla sainkin sen valmiiksi. 

Itse tykkäsin pehmeästä sametista tehdystä hameesta. Sametin ostin jo lopettaneesta lastentarvikekirppikseltä jo aikoja sitten. 

Ekaa kertaa kokeilin jopa kaksoisneulan käyttöä, sillä sai kyllä kivan viimeistellyn lopputuloksen helmaan. Pitsikukan tein pitsinauhasta.

Saatuani hameen valmiiksi vanhin tyttäreni pamahti varastoon. Näytin hameen hänelle ja tuomio oli tyly. On kuulemma liian mummomainen ja vaikka mitä. No onneksi nuorempi oli eri mieltä ja piti kovasti hameesta. Eli toivotaan että meidän hameiden ja mekkojen rakastaja on oikeassa ja saaja tykkää hameesta.

Oli Myrtsiksellä kumminkin hyviäkin uutisia! Hän oli löytänyt mulle paljon suppiksia metsäreissultaan. :)

Siistin sienet ja nostin lämpimän takan päälle kuivumaan.

-Tiia

Shoppailua ja herkuttelua

Eilen kävimme mummun ja siskoni kanssa Ikeassa ja Ideaparkissa. Minun osaltani kierros oli köyhä, mutta onneksi löysin nyt edes jonkinlaiset korkeavyötäröiset farkut kaupasta, kun kirppiksellä ei ole osunut silmiin.

Heitettyämme mummu kotiin, päätimme vielä poiketa kirpparilla. Siellä tavaraa oli jälleen paljon, mutta vähän mitään mieleistä. Löysin sentään 6eurolla ihanat kengät.

Ja kolmella eurolla kivan paidan.

Kotona aloinkin heti leipomaan saksanpähkinäpatonkia, kun äitini oli tulossa leffailtaa viettämään. Äiti teki meille chili-katkarapuja ja sen seurana mun tekemä leipä ja voi. Ai, että oli hyvää.

Ilta jatkui ihanalla kolmen tunnin Coco Chanel-leffalla. :) Leffan lomassa tein aiemmin päivällä ostamallani heijastinlangalla itselleni sydänheijastimen. Hyvin näkyi salamavalolla kuvatessa. ;)

Aamulla äitini imuroitua autonsa lähdimme samaa matkaa hänen kanssaan. Minun piti käydä kaupasta hakemassa ruokatarvikkeet, kun ystäväpariskunnan oli määrä tulla meille syömään.

Prismassa en voinut vastustaa ale-puolella piipahdusta ja löysinkin sieltä komeen, ihanan pehmeän huivin puoleen hintaan.

Kotimatkalla silmiini osui MLL tapahtumakyltti.

Ja koska kiire ei ollut, isäntäkin oli ralleissa, päätimme poiketa pojun kanssa. Poju oli mielissään kun sai välipalaksi vohvelin kermavaahdolla ja hillolla.

Omasta mielestänikään käynti ei ollut turha, kun mukaan löytyi hyvä kestovaippa kahdella eurolla.

Paras löytö oli kuitenkin viiden euron villakangastakki keskimmäiselle. Juuri kun eilen puhuin mummulleni että tyttö tarvisi "kauppatakin" talveksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että takki on soiva. Huomenna päästään sovittamaan kun tytöt kotiutuvat jälleen.

Poju löysi vielä kahdella eurolla autonkin. Valitettavasti sitä innostuttiin näyttämään vieraille vähän liikaakin ja auto hajosi kolmeen osaan. Voi sitä itkua kun vein sen roskiin. :(

Kotona vein äkkiä anoppilaan hillopurkin ja kyltin oveen.

Sitten äkkiä kotiin leipomaan jälleen patonkia ja ilmakuivattukinkkusalaattia. Sainkin juuri sopivasti pilkottua ainekset kun vieraat jo tulivat, samalla myös isäntä palaili kotiin. Onneksi pieni apuri hoiti sotkemiensa murujen imuroinnin. ;)

Oli todella mukavaa viettää iltaa pitkästä aikaa ystäväpariskunnan kanssa, eikä heillä onneksi ollut kiire mihinkään niin ehti oikeasti puhuakin jotain. Sain samalla viimein tilaisuuden antaa ystävälleni synttärilahjan, kuukauden myöhässä.

Ostin karahvin ja kaksi lasia ja maalasin niihin liitutaulumaalilla kohdat kirjoitukselle. Tiesin ystäväni ettineen vesipulloa, jossa oli liitutaulu. 

Mukien muodosta vaan pidin muuten. Liitutaulusta tuli hyvä röpelöreunoineen.

Vielä kortti kaveriksi. Kyllä tuntui myös lahjan saaja tykkäävän.

Sain tilauksen parille Oja-säilytyspussukalle, jospa huomenna ehtisi tehdä. 

Ihanaa viimein saada neidit kotiin jälleen! Viikko miesten seurassa on tarpeeksi. ;)

-Tiia