Neljän korvisparin jälkeen menimme tekemään ruokaa. Ruokailun ja jälkien siivoukset hoidettuamme oli hyvä aika lähteä metsään kaarnan hakureissulle. Onneksi suvun mettää onkin juuri harvennettu ja kaarnaa oli hyvin tarjolla hakkuupaikalla.
Halusin löytää kaarnaa, jotta saisin veistellä sydämiä siitä. Veistely ei todellakaan ollut vahvuuksiani, mutta sain sentäs jotain aikaan.
Kahden sydämen jälkeen poju halusikin jo sisälle ja veistohommat sai jäädä toiseen päivään.
Ilta meni pojun kanssa keskustellessa, kun rakkaat tuttipullot sai lähteä "oravavauvoille". Ihan purematta tätä ei nielty, mutta lopulta tyydyttiin vedellä täytettyyn nokkamukiin. Hyvä me! :)
Tänään poju oli hyvin väsynyt ja meinasi nukahtaa jo jumpalle. No autoonhan herra nukahti heti ja sain oivan tilaisuuden käydä kirpparilla. Nukkuva poika rattaissa oli mukavaa shoppailuseuraa ja viitsin jopa sovittaa paria eri housuja. Toiset oli kivat, mutta hieman reilut ja tuumin että jos nämä yhtään venyvät niin käyttämättä jää. Onneksi Zaran vajaamittaset haaremihousut oli sopivammat ja nappasin ne koriini, vaikka tiedänkin ettei isäntä siedä niitä ollenkaan.
Kunnon kuvaa en onnistunut saamaan millään, useista yrityksistä huolimatta.
Kierros olikin varsinainen "jokaiselle jotakin"-kierros, kun yhdestä pöydästä lähti 1,5eurolla poikaa lämmittämään fleece-paita.
Vanhin sai toppahanskat kahdella eurolla.
Ja keskimmäisen housuihin sijoitin euron. Kotona neiti kyllä muistitti ystävällisesti ettei hän käytä housuja vaan mekkoja ja hameita.
Kotiin löytyi puolestaan reilun kokoinen säilytyskori.
Kotona aloinkin samalta seisomalta leipomaan kanelipullaa, kun tiesin siskoni ja äitini tulevan käymään. Loput pullat vien huomenna koululle, kun vanhimmalla neidillä on toiminnallinen koulupäivä ja vanhempainyhdistys pitää kahviota.
Siskoni ja lasten mussuttaessa pullaa tein vielä oman, henkilökohtaisen sienestäjäni hankkimista tuoreista suppilovahveroista sienivannekkeita, jotka maistui ihanalle.
Elämäni ensimmäiset kanelikierrepullat onnistui hyvin.
Syötyämme, aloimme tekemään rannekoruja siskoni kanssa.
Siskoni koruissa meni helmet nätisti tasan, mutta oma ranteeni vaati epätasaisen helmirivin.
Koska korvissamme roikkui pöllökorvikset, niin alkoi siskonikin tehdä mieli saman tyylisiä ja siihen olikin hyvä päättää koruhetki.
Nyt mietitään millä eräs pieni virkku suostuisi menemään unten maille ja huomen aamulla pirteenä puoli ysiltä kutsuu koulu.
Hyvää yötä!
Teksti on kirjoitettu eilen illalla, mutta useista yrityksistä huolimatta sen julkaisu ei onnistunut. Pahoittelut, jos teksti ja kuvat ei asetu nätisti, kun teksti on tosiaan aluperin kännykällä kirjoitettu ja sitten monen mutkan kautta saatu koneelle. Yritin saada kuvat samaan riviin, mutta saas nähä miltä se lopulta näyttää.
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti