Olohuoneen uudistus

Siskoni ja hänen poikaystävänsä päättivät hankkia mekanismisohvan ja vanha sohva ja nojatuoli saivat lähteä. Vanhat kalusteet oli hommattu käytettyinä Torista joku vuosi sitten. Sohvassa käytön jälki näkyi jo pahasti ja nahkapinta oli kulunut. Niinpä sohvasta laitettiin ilmotus Toriin, että saa hakea ken haluaa ja joku opiskelija sen hakikin.

Nojatuoli oli paremmassa kunnossa, joskin hieman likanen/puhdistusta vailla. Se laitettiinkin sitten myyntipuolelle! Siskollani hermo kesti myyntiä noin viikon, mutta kun uuden sohvan oli määrä tulla, he halusivat äkkiä eroon nojatuolista ja laskivat sen hintaa kahteenkymppiin. Näin facessa ilmoituksen hinnan alennuksesta ja ajattelin että piru vieköön, mun on kyllä toi saatava. Miehelleni en sanonut asiasta halaistua sanaa, kun mittailimme siskoni kanssa, että se mahtuu passattiin.

Tiistai-iltana en viitsinyt sateessa sitä lähteä hakemaan, joten sovimme haun tälle keskiviikolle. Nojatuoli odottikin valmiina jalat irroitettuna ja siskoni kantoikin sen puoliväliin matkaa. Nopeasti oli siis haku hoidettu ja lähdimme takas kotiin.

Kotona putsasin metallijalat ja ruuvasin ne paikoilleen. Samalla katselin sohvan pilkkumaisia tahroja ja mietin, ettei tässä nyt parempaakaan tekemistä ole, joten putsaan sen. Koska sijoitus ei ollut kallis, niin päätin ottaa riskin ja käyttää kunnon hankausainetta, eli puhdistuskiveä putsaamisessa! Eipä olisi iso menetys, jos pinta menisi pilalle ja valkoisessa ei ole värien menetys vaaraakaan.

Parasta oli se, kun näki työn etenemisen heti.

Lopulta koko nojatuoli oli kuin uusi taas!

Vedin päälle vielä nahan hoitoaineen, joka ehkä suojaa sohvaa lialta tulevaisuudessa.

Koska sää oli hyvä niin päätin jatkaa tuolihommien parissa ja menin pihalle hiomaan sitä kirppislöytöäni.

Maali oli paksua, kiiltävää ja hilseilevää. Eli totaalisen yök! Hainkin sitten hiomakoneen anoppilasta ja tallista jatkojohdon. No kappas, konehan olikin rikki, kuulinkin sitten että koneita on kaksi ja olin ottanut juuri sen väärän.

Siinä aikani tuumailtua ja tavaroita jälleen pois laittaessani keksin etten sittenkään hio, ainakaan nyt, kaikkea maalia pois, vaan vain ton kamalan kiillon ja hilseilevän maalin. Ja lopputulos oli tälläinen.

Sininen väri ja iso maaliton kohta istuimessa ei täysin miellytä silmääni, joten ehkäpä ompelen tyynyn siihen.

Myöhemmin facessa käydessäni näin, että Nosh tarjosin 5-vuotis synttäreiden kunniaksi ilmaiseksi kaavan lippapipoon. Pipo oli hauska, joten ehdotin heti tytöille sen tekemistä. Nuorempi innostuikin ja niinpä me marssimme vielä illalla varastoon ja tein junioreille pipot.

Tytön pipo onnistu ja istu hyvin ja se pääsikin jo käyttöön. 

Pojun pipon tein 2-4v. kaavalla, mutta sen ollessa valmis, totesin harmikseni että se on liian pieni meidän kaksveelle. No onneksi pipo kelpasi kaverilleni, jolla on selvästi meiän pojua pienempi 1,5v. Täytyy tehdä omalle uusi. 

Illalla teeveetä katsellessani väkersin vielä nuoremmallekin neidille rannekorun tölkinrenkaista ja sitten olikin jo aika painua unten maille.

Tänään oli perinteinen siivouspäivä, mutta mukavan siitä teki se, että sain uudistaa olohuoneen. 

Sohva olikin jo niin kulunut, että olin tyytyväinen kun siitä viimein pääsi eroon. Sohva oli tullut meille neljä vuotta sitten, kun tänne muutimme, mieheni serkulta lahjoituksena eli Askon nahkasohvalla oli ikää jo hyvä määrä. Nyt se pääsi viettämään eläkepäiviään naapurin autotallibaariin.

Olimmekin jo tovin pitänyt sohvalla vilttiä peittämässä pahimpia kauneusvirheitä. Olohuone vain oli todella tumma makuuni. Niinpä se, että sohva lähti oli loistavaa!

Toin uuden sohvan olohuoneeseen vanhimman neidin huoneesta. Tämä sohva oli alunperin ostettu olohuoneeseen kirpparilta, mutta päädyimme sitten kumminkin suvun lahjoitussohviin. Sohvan pariksi toin vielä siskoltani tulleen nojatuolin.

Myös sininen matto sai lähteä, kun poju oli sen niin taitavasti taas maidolla sotkenut. Tilalle tuli mummuni vanha lampaanvillamatto, joka odotti vintillä puhtaana.

Ikean Lack-sohvapöytä oli myös ollut särkynäni jo pitkään. Pöytälevy oli pahasti kulunut ja kulmista oli lähtenyt palat, kun poju kiskoi nurkkapehmusteet pois. 

Eilen netistä löysin kuvat vanhasta ikkunasta tehdystä pöydästä ja siinä se oli! Vielä kun tänään keksin, että jalan ikkunaan voisi tehdä harmaantuneen eurolavan laudoista, niin suunitelma oli valmis. Koska mieheni vastaus ideaani oli nuutunut, niin en jaksanut alkaa odottelemaan minä vuonna saisin pöytäni. Joten imuroinnin jälkeen suuntasin talliin, josta hain ainoan sahan minkä löysin, hyvin ruosteisen sellasen ja sen kanssa kävelin tallin päätyyn, josta valitsin parhaimman väriset kaksi eurolavaa ja aloin sahaamaan.

Poju auttoi minkä kerkesi ja työssä menikin siksi puoltoista tuntia. Aina kun sain jonkun laudan kiinni, niin poju väänsi sen irti. Mutta tärkeintä oli lopputulos eli että sain laatikon tehtyä. Mieheni kyllä arvosteli lautojen sahauspintaa, mutta ilmotin hänelle että toi saa kelvata siihen asti kunnes hän tekee uuden. Mielestäni, jos materiaalina käyttää lastauslavojen hiomatonta puuta, niin jäljen ei tarvikaan olla täydellinen.

Ikkunan maalipintaa hioin hieman, mutta kun työt oli vielä siivouksen osalta pahasti kesken, niin päätin että nyt saa kelvata tuollaisena.

Pöydälle kun levitti mummuni aikoinaan tekemän kauniin liinan (uusi silitys olisi kyllä ajankohtainen ;) ), niin olohuoneen muutos oli valmis. Hintaa muutokselle tuli 20€, koska ainoastaan nojatuoli ostettiin siskoltani ja kaatopaikkakuluiltakin vältyttiin kun vanha iso sohva ja pöytä meni mieheni veljelle autotallibaariin. Pienempi sohva meni valkoisen sohvan aiemmalle paikalle vanhimman tyttären huoneeseen.

Nyt tyytyväisenä lähden siivoamaan keittiöö ruokailun jäljiltä!

-Tiia