Päätinkin tehdä lahjamekon nyt niin ei vaan jäisi liian myöhään. Mitat sain serkkuni vaimolta, heillä kun on sopivasti 86 kokoa käyttävä pikkuneiti taloudessaan.
Aluksi oli tarkoitus tehdä college-kankaasta koko mekko, mutta päädyinkin tekemään vain yläosan collegesta ja alaosan samasta vakosametista kuin isommalle sankarille aiemmin tekemäni hame on.
Alareunaan valitsin jälleen kauniin vanhan, leveän pitsin ja ohuemmasta pitsinauhasta kieputin ruusun yläpuolelle. Toivottavasti mekko on sopiva ja mieleinen. Itse pidin siitä ainakin kovasti.
Saatuani mekon valmiiksi palaili isäntäkin viimein ralleista ja tuli pienempien seuraksi sisälle, kun jatkoin ompelua varastossa. Nyt työn alla oli vanhimmalle tyttärelle pari pipoa, hänellä kun on käynyt joku pipokato ja välillä ei ole yhtään pipoa ollut kopassa. Hän olisi halunnut mustavalkoisen tähtitrikoon, mutta sellaista ei nyt ollut, joten hän päätyi punaiseen tähti veluuriin ja kylläpäs tulikin kiva lörppäpipo.
Koska neiti oli yhteistyöhaluinen ja innoissaan niin teimme samaan syssyyn toisenkin pipon. Tällä kertaa kankaaksi valikoitui veljen jumpsuitista jäänyt graffiti-college.
Sunnuntaina oli vuorossa super inhokkihommani: paljun pesu! Kesällä sen kyllä pesin eikä sitä ole sen jälkeen käytetty, mutta poju ystävällisesti heitteli sinne kesän aikana hiekkaleluja ja kasvikaapistani nyhtämiään ruohosipuleja. Altaan pohja oli siis järkkyttävän näköinen. No puolitoista tuntia myöhemmin sain viimein huokaista ja palju oli puhdas jälleen. Huomenna pitäisikin täyttää se pitkästä aikaa.
Nopean ruokailun jälkeen suuntasimme moikkaamaan isääni ja tämän pesuetta, jotka tulivat jälleen Suomessa käymään. Menoa ja meteliä riitti kun kolme alle viisvuotiasta poikaa matki hälytysajoneuvoja. ;)
Kotona jatkoimme mukavasta säästä nauttimista ja jatkoin jälleen kaarnasydänten veistelyä. Tän kertainen kaarna olikin mukavan pehmeää veistellä.
Veistely keskeytyi, kun ystäviä virtasi kahville. <3
Juuri mummulleni taannoin sanoin ettei nykyään käytetä rintakoruja ja heti tuli tarvetta! Onneksi mummultani joskus lainaksi (?) saama rintakoru löytyi ilman suurempia etsintöjä.
Tänään oli asioiden hoitoa jälleen koko päivä, illallakin vielä vanhempainilta. Luppoaika kului kahden omenaämpärillisen parissa. Osa omenoista pilkottiin pakkaseen ja osa pääsi tänään ostettuun kuivuriin.
Pääsimme jo maistamaankin kuivattuja omenasiivuja ja ne jakoi mielipiteet. Tytöt tykkäs, pojat ei. Olisi vaan huomattavasti terveellisempi herkku kuin keksit.
Kiitoksena omenoista annoin pari purkkia tekemääni hilloa
Hyötykasvikuivurin seuraksi löytyi samasta kaupasta ihana vanha pullokori pulloineen. En tiedä mistä Hong Kong nämä korit oli hommannut kun niiden ulkonäkö oli pullojen likaisuutta myöten täysin aidon oloinen, juuri kuin vanhalta vintiltä tai ladosta löydetty.
Nyt katsomaan josko olisi lisää omenasiivuja jo kuivettuneina. Öitä!
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti